Hallitusohjelmassa on kirjaus ”Työttömyyskassoille annetaan mahdollisuus tarjota asiakkailleen työvoimapalveluita”. Asiaa on pitänyt tapetilla myös työministeri Arto Satonen useassa eri tilaisuudessa. Asia voi äkkiseltään tuntua triviaalilta yksittäistoimelta. Itse näen asian signaalina mahdollisesta suuremmasta muutoksesta.
Merkityksellistä on, että kassalain uudistus kytketään osaksi työvoimapalveluiden kehittämistä. Olen saanut sen käsityksen, että esimerkiksi vähennyksiä työllisyysmäärärahoissa (ja siis kuntiin siirtyvän kokonaisrahoituksen määrässä) perustellaan osin kassauudistuksella. Hieman yksinkertaistaen: Uudistus vähentäisi kuntien rahoja ja tehtäviä.
Rahojen ja tehtävien väheneminen on kuitenkin pientä siihen verrattuna minkälaista paradigmamuutosta kassalain uudistus mielestäni edustaa. Mallissahan käytännössä yksilö vakuuttaessaan itseään työttömyyden varalle tulee myös samalla turvaamaan ja mahdollisesti rahoittamaankin omia työllistymistä edistäviä palveluita kassojen tai niitä lähellä olevien toimijoiden näitä tarjotessa. Mallista voisi kehittyä joko maksuperusteinen tai esimerkiksi vakuutustyyppinen. Tarjolla olisi erilaisia ja -hintaisia paketteja erilaisten työttömyysriskien omaaville. Voisit saada alennusta, jos ylläpidät työmarkkinakelpoisuuttasi. Uutena vaihdannan välineenä tässä mallissa rahan rinnalla voisi olla tieto.
Aikanaan hieman kritisoin kasvupalvelu-uudistuksen markkinamallia. Mielestäni se ei ole varsinainen markkinamalli, jossa julkista työtä korvataan julkiseen hankintaan perustuen yksityisen palveluntuottajan työnä. Tuoreimman tutkimustiedonkin perusteella tätä mallia voisi kuvata (enintään) pseudomarkkinamalliksi. Kassalain avausta pidän puhtaana markkinamallina. Kannatan sitä myös tietyin varauksin.
Toimintamallina se voisi olla taloudellisesti tehokaskin ja haastaa ihmisiä ennakoimaan työmarkkinatilannettaan. Näen myös, että tällainen markkinamalli voitaisiin yhteensovittaa julkisten työvoimapalveluiden kanssa ja se hyödyttäisi kuntia järjestäjinä. Markkinat voisivat vähentää automaattisemmin osaa niistä kustannuksista, joita muuten järjestäjälle koituisi. Uudistus voisi helpottaa palveluiden kohdentamista: Omatoimiset ja -voimaset työnhakijat voisivat hoitaa tällä mallilla työllistymisensä, jolloin julkiset varat kunnissa kohdentuisivat tarkemmin ja vaikuttavammin siihen joukkoon, jotka aidosti julkisen sektorin apua työllistymiseen tarvitsevat.
Työttömyysturvan kannustinmalliin uudistus toisi myötävaikutusta. Kentälle tulisi lisää markkinaehtoista yksityistä palveluntarjontaa ja kunnat voisivat täydentää ja vauhdittaa näitä myös omilla hankinnoillaan. Nythän suuri osa palveluntarjonnasta lepää vain julkisen hankinnan varassa, joka rajaa myös markkinan kokoa ja kehittymistä.
Uudistus tarjoaisi ilmeisiä mahdollisuuksia esimerkiksi ammattiliittojen ja ammattiliittoja lähellä olevien kassojen uudentyyppiselle yhteistyölle. Ammattiliitoilla olisi sekä osaamista että hyvä positio edistää jäsentensä työnsaantimahdollisuuksia.
Kassalain uudistus voi olla askel markkinamallin syventämiselle työvoimapalveluissa. Kehitykseen tulee kuitenkin uskaltaa suhtautua myös kriittisesti eikä (liian) sinisilmäisesti. Uudistus ei saa johtaa työnvälityksen maksukiellon perusteiden hämärtymiseen. On tärkeää ehkäistä kaikkea sellaista, jossa epäsuorastikin on vaara, että pistettäisiin ihmiset maksamaan työnpaikan saamisestaan rekrytointitilanteessa. Tätähän laissa työvoimapalveluiden maksukiellossa jo kansainvälisten sopimustenkin valossa nyt ehkäistään.
Uudistuksessa ollaan kuitenkin turvallisella puolella aitaa, kun sillä edistetään ihmisten työmarkkinataitojen kehittymistä, valmiuksien ylläpitämistä sekä ennakoivaa toimintaa. Toimivan markkinan tunnusmerkki myös tässä tilanteessa on toimiva markkinan sääntely ja valvonta. Kunnat ovat markkinoista riippumattomia työvoimaviranomaisia, joilla on oma tärkeä rooli turvata ja varmistaa perusoikeuksien toteutuminen. Kuntien on tärkeä toimia jatkossa päähuolenkantajina siitä, että työnhakuun liittyvää apua löytyy tasapuolisesti kaikille. Kohtaanto toimii parhaiten, kun myös työnhakumarkkinoilla vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo.