Kuntouttavan työtoiminnan päättyminen ja sen jatkeeksi uudelleen keksitty työvoimapoliittinen avustus ovat herättäneet keskustelua ja ihmetystäkin. Olennaista on ymmärtää, ettei kyse ole yhden palvelun korvaamisesta toisella: kuntouttava työtoiminta päättyy, ja avustus tulee kokonaan uutena erilaisena välineenä. Rahoitusmuutos ja sen vaikutukset toimintaan ovat mielestäni merkittävästi lain vaikutusarvioita suurempia.
Hallitusohjelmassa on selkeä kirjaus kuntouttavan työtoiminnan palauttamiseksi kunnille. Sosiaalihuoltolakia ei kuitenkaan haluttu avata, joten palvelu päätettiin sen sijaan lopettaa. Tilalle tuodaan (aiemmin valtion) työvoimaviranomaiselle tutun työvoimapoliittisen avustuksen tyyppinen väline. Se ei ole siis kuntouttavaa työtoimintaa korvaava palvelu vaan uusi tehtävä. Tämä erottelu on koko suunnittelun perusta: avustuksen tarkastelu ei korvaa sen pohtimista, minkälaisen palveluvajeen kuntouttavan päättyminen jättää. Tällä hetkellä akuutimpi kysymys mielestäni on mitä menetetään, kuin mitä saadaan tilalle.
Talouden tunnusluvut pähkinänkuoressa
13 milj. €: Uuden työvoimapoliittisen avustuksen rahoitus koko maan tasolla, kanavoituna kuntien peruspalveluiden valtionosuuteen laajan työttömyyden kriteerillä.
31,63 €: Laskennallinen perushinta tähän palveluun, joka saadaan jakamalla 13 milj. € työttömien ja palveluissa olevien koko maan määrällä (n. 411 020 hlö). Summa on täysin laskennallinen ja yleiskatteinen. Kukin voi laskea saamansa valtionosuuslisäyksen laskemalla perushinnan ja oman kuntansa / työllisyysalueensa laajan työttömyyden määrän valtionosuuksien laskentatekijöillä.
~5 milj. €: Karkea oma arvioni siitä, kuinka paljon 13 milj. eurosta jää tosiasiassa palvelujen ostoihin, kun henkilöstö-, hallinto- ja koordinointikulut on huomioitu. Vaihtoehtoisesti samassa suhteessa rahoitusta pitäisi lisätä tai allokoida muista tehtävistä tälle.
n. 70–80 milj. €: Hyvinvointialueiden kuntouttavan työtoiminnan kustannukset vuosittain viimeisten kolmen vuoden aikana Valtionkonttorin tilastojen perusteella.
44–60 €: Koko maan tasolla yksikköhinta yhtä työtoimintapäivää kohden hyvinvointialueilla. Valtion korvaus työtoimintapäivästä on 10,09 €.
Mitä kuntouttavan työtoiminnan päättyminen jättää jälkeensä?
Kuntouttavan työtoiminnan kokonaiskustannukset ovat moninkertaiset suhteessa valtion järjestämiskorvaukseen tai suhteessa uuteen avustukseen (13 miljoonaa). Kun tarkastellaan hyvinvointialueiden tilinpäätöstietoja tarkemmin, huomataan, että palveluiden ostot edustavat noin 40 % kokonaiskustannuksista. Kuntouttavaa työtoimintaa tuotetaan siis myös omana työnä. Irtisanotaanko henkilöstö? Kustannuksia aiheutuu varmuudella myös sosiaaliohjauksesta, hankintatoimesta ja sopimusohjauksesta sekä toimitiloista. Jäävätkö nämä vajaakäytölle?
Aikanaan kunnat saivat nk. sakkomaksusäästöä järjestäessään kuntouttavaa työtoimintaa. Vallitseva kansallisen tason käsitys tuolloin oli, että kunnat ”osaoptimoivat” kuntouttavalla työtoiminnalla sakkojaan ja hakevat vain säästöjä. Vuodelta 2021 on saatavilla tiedot kuntien ja kuntayhtymien kuntouttavan työtoiminnan kustannuksista aiemmassa kuntapohjaisessa järjestämismallissa. Tuona vuonna työtoimintapäivän laskennallinen keskihinta oli 38 euroa. Siis merkittävästi halvempi kuin hyvinvointialueilla, joilla vastaavaa sakkosäästövipua ei ole.
Johtopäätöksiä ovat ainakin seuraavat: Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen maksaa riippumatta siitä mikä kannustin on kyseessä tai onko sitä. Se näyttää myös maksavan suhteessa sitä enemmän mitä vähemmän palvelua järjestetään – ja päinvastoin. Aiempi sakkomaksu ei siis tällä logiikalla lisännyt yhteiskunnan kokonaiskustannuksia, vaan ylläpiti palvelua riittävän laajuisena, joka puolestaan tuotti kustannus- ja skaalahyötyjä.
Mitä kuntouttavan työtoiminnan päättymisestä seuraa – mahdollisesti:
Tilastovaikutus. Kuntouttavasta poistuminen muuttaa asiakkaan työllisyyskoodin palveluista työttömäksi. Suppea työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys siis kasvavat tilastollisesti, kun palvelu ei enää katkaise työttömyysjaksoa. Eli työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys jatkavat kasvuaan ”päätösperäisesti”.
Palveluvaje ja paine korvaaviin palveluihin. Välityömarkkinat ovat toimineet kuntouttavan työtoiminnan palveluntuottajana osana muuta toimintaansa. Palveluiden tuotannossa on käytetty osin tukityöllistettyjä. Rahoitus on ollut monikanavarahoitusta ja monien toimijoiden jakkarat ovat vaatineet tämänkin jalan pystyssä pysymiseen. Kun tämä rahanlähde poistuu, uhkaa se myös muita tukijalkoja, ja toiminta näivettyy. Paine siis arvatenkin kasvaa siihen, mitä kaikkea 13 miljoonan euron uusvanhalla järjestöavustuksella saadaan aikaiseksi.
Uusi TYPO-avustus on sinänsä perusteltu väline. En sitä kritisoi. Sen avulla voidaan tehdä jotain lisää, paremmin ja uudellakin tavalla. Ihmelääkkeeksi siitä ei kuitenkaan yksin ole tai sitten täytyy todella keksiä uusia ihmeitä nk. boxin ulkopuolelta. Jääkiekon MM-kulta on tyypillisesti nähty vaikuttavan myönteisesti moniin yhteiskunnallisiin kehityskulkuihin, entä tähän..?