Mielipiteeni: Työvoimapalveluita tarvitaan SOTUssa SOTEa enemmän

Vaikka tämän hallituksen suurin hanke, sote-uudistus, ei ole vielä maalissa, eri puolueet virittelevät jo ajatuksia seuraavan mammutin, sosiaaliturva- eli sotu-uudistuksen, edessä. Ennakoin itse jälkimmäisen olevan monin verroin intohimoisempi harjoitus: sosiaaliturva koskettaa ihmisiä, hallintomalli ei niinkään.

Digitalisaation ja esimerkiksi reaaliaikaisen tulorekisterin mahdollisuudet uudistuksessa ovat välttämättömiä ja laajasti hyväksyttyjä. Myös eri tukimuotojen yhdistelemiseen näyttäisi vallitsevan konsensus. Jakolinjoista pienempi lienee tukien taso ja selkeästi suurempi on myöntämisen perusteissa. Yksinkertaistettuna vastakkain ovat kaksi päämallia: vastikkeettomat mallit (perustulo, perustili) ja vastikkeelliset ja syyperusteiset mallit (esim. yleistuki).

Kansainvälisillä esimerkeillä, tutkimuksella ja kokeiluilla on keskitytty erityisesti kannustinvaikutusten arviointiin. Edelleen yksinkertaistettuna, pääkysymys on: lisääkö työnteon ja -haun kannustavuutta se, että luovutaan syystä saada tukea ja velvoitteista tuen vastineeksi vai ei? Ja muuttuuko asetelma esimerkiksi työelämän näköpiirissä olevien muutosten seurauksena.

Keskusteluista on toistaiseksi puuttunut kaksi mielestäni keskeistä näkökulmaa: oikeudenmukaisuus sekä yritysmaailman esimerkit. Mielestäni ei ole oikeudenmukaista jakaa meiltä kaikilta kerättyä yhteistä rahaa ilman syytä ja vastikkeetta. Tähän nähden toissijainen kysymys on se, motivoituuko jotkut tästä vastikkeettomuudesta enemmän. On vaikea uskoa, että ne ihmiset, jotka motivoituvat itseohjautuvasta järjestelmästä, olisivat samoja, jotka heittäisivät hanskat tiskiin hieman laajemmassa kontrollissa. Tätä täytyisi tutkia laajemmin.

Entä tunnetaanko tällä hetkellä montaakaan yritystä, jotka maksavat työntekijöilleen täyttä palkkaa eivätkä vaadi heiltä mitään? Ainoastaan toivovat, että tekisivät enemmän. Nämäkään eivät olisi liian etäisiä esimerkkejä tutkimusaiheiksi.

Olen itse syyperusteisen ja vastikkeellisen sosiaaliturvan kannalla. Käyttäytymisekonomian esimerkeistä jo tiedetään, että kipeätkin säästöt julkistaloudessa ovat hyväksyttäviä, jos ne koetaan oikeudenmukaisina ja yhdenvertaisina. Mitä oikeudenmukaisemmaksi koko järjestelmä siis saadaan ja se koetaan, sitä enemmän voidaan myös lisätä velvoittavuutta.

Työttömyysturva ja sen kannustavuus on iso kysymys. Työvoimahallinto on tähän asti toiminut syyperusteen ja vastikkeellisuuden arvioijana. Jos työttömyysturvan syyperuste ja vastikkeellisuus halutaan säilyttää, on aivan välttämätöntä säilyttää toimivat työvoimapalvelut. Nämä kävelevät vahvasti käsi kädessä.

Nyt ollaan kuitenkin tekemässä jotain ihan muuta. Nykyisten suunnitelmien mukaan työvoimahallinnot voidaan käytännössä lakkauttaa: Kasvupalveluiden vaikuttavuusarvioinnissa on esitetty, että jopa 10 prosentilla nykyisistä henkilöresurseista pärjättäisiin, jos siirretään palveluntuotantoa laajasti markkinoille. Sosiaaliturvan ja työvoimapalveluiden markkinamallin käsikynkkää en kannata. Siitä tulee hälinää ja huutoa ja lopulta myös palveluntarjoajien maineriskit voivat kasvaa palveluhankintoja suuremmiksi.

No, tuskin näin pitkälle monissa maakunnissa edes mennään. Maakunnat varmasti tekevät kukin parhaansa, en tätä kiistä. Kahdeksaatoista itsenäistä maakuntaa on kuitenkin jatkossa erittäin hankala kytkeä toimeenpanemaan riittävän yhdenmukaisesti valtiollisia uudistushankkeita – siis esimerkiksi sosiaaliturvauudistusta.

Yleisiä velvoitteita voitaisiin edelleen lisätä, kuten aktiivimallin tai aktiivisen työnhaun mallissa on haettu, mutta vasta, kun voidaan varmistua, että palvelujärjestelmä toimii oikeudenmukaisesti ja pystyy yksilöllistämään näitä velvoitteita. Turvaa työttömyyden varalle voidaan myös lisätä sillä, että ihmisten luottamus palveluihin paranee: Luottamusta siitä, että saa riittävää apua työllistymiseen oikea-aikaisesti, kun sitä tarvitsee. Luottamuksen varassa moni muukin yhteiskunnan palvelu toimii: armeija, poliisi, terveyspalvelut, ja jopa peruskoulu ainakin vanhemman näkökulmasta.

Seuraava hallitus – tarttuessaan sosiaaliturvauudistukseen ja sen sisällä työttömyysturvaan – tulee tarvitsemaan keinovalikoimaansa työvoimapalvelut. On siis lyhytnäköistä repiä tämä valttikortti nyt kahdeksaantoista osaan. Kasvupalveluiden ansiokas valmistelu kannattaa hyödyntää, mutta samalla irrottaa se sote-uudistuksesta. Kansallisilla kasvupalveluilla, yksityisiä palveluntuottajia ja kuntien mahdollisuuksia laajemmin hyödyntäen, päästään toistaiseksi aivan hyvin eteenpäin.

Palvelurakenneuudistus ja kannustinmalli

  • Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut siirretään kuntien järjestettäväksi vuonna 2024 hallitusohjelman ja hallituksen kehysriihen 2021 päätösten mukaisesti.
  • Järjestämisellä tarkoitetaan kuntien valtionosuustehtävää.
  • Kuntien vastuulle siirrettäisiin ne palvelut, joiden keskittämisestä ei ole hyötyä.
  • Kansallisesti keskitettäviä palveluita ainakin TE-digi. Todennäköistä ja tavoiteltavaa, että henkilöasiakkaan palveluiden ohella myös työnantajapalvelut siirtyvät kuntiin.
  • Mallissa huomioidaan palveluiden yhdenvertainen saatavuus ja kuntien mahdollisuus suoriutua tehtävistä.
    • Toteutusvaihtoehtoina järjestämisvastuu kaikille kunnille vapaehtoisella tai lakisääteisellä yhteistoiminnalla tai järjestämisvastuun antaminen vain tietyille kunnille.
  • Henkilöasiakkaan palveluprosessi toteutetaan pohjoismaisen työvoimapalvelumallin mukaisesti.
    • Käyttöön jo 2022 alussa TE-toimistoihin ja kuntakokeiluihin.
  • Rahoituskokonaisuuteen liittyvät tehtävän rahoittaminen, palkkatuki ja uusi kannustinmalli.
  • Uusi kannustinmalli:
    • Vahva sidos järjestämisvastuun siirtoon (työllisyysvaikutukset 7000-10000).
    • Halutaan edistää työllisyyttä ja välttää taloudellista osaoptimointia.
    • Etuuslajien harmonisointi, aikaistaminen, tiukempi porrastaminen ja aktivoinnin irtikytkentä.
    • Taloudellinen mittakaava kunnissa huomattava.
    • Nykymalli edustaa noin 1,6 % kuntataloudesta - tuleva malli laajasti arvioiden jopa 10-12 %.