Ovatko työllisyyskokeilut tutkimushöttöä?

Työllisyyden edistämisen kuntakokeilut eivät juuri millään mittarilla täytä tutkimuksellista kokeiluasetelmaa. Kokeiluryhmä on liian suuri eikä edes satunnainen. Vertailualueita on hankala muodostaa. Ymmärrän taloustutkijoiden huolen, joista kärkevimpiä on esittänyt Hannu Karhunen Helsingin Sanomissa ja Aamulehdessä helmikuun lopussa.

Kokeilujen valtakunnallinen mittarointi kuukausittain tuonee esiin hyödyllistä tietoa toimeenpanon onnistumisesta, mutta isompia vaikutuksia näillä mittareilla on vaikeampi todistaa. Kokeilujen arviointiin nk. VNTEAS-tutkimushankkeena kasaantuukin mielenkiintoa ja paineita. Tutkijaryhmän muodostavat tällä kertaa VATT ja Tampereen yliopisto. Varmasti tällä ryhmällä hyviä näkökulmia syntyykin, mutta koska ja mihin tarkoitukseen?

Kokeilujen tulosten kannalta tärkein merkkipaalu ei ole tulevan tutkimusraportin johtopäätösosiossa, vaan jo paljon aiemmin – ensi kuussa! Tällöin hallituksen on puolivälitarkastelun yhteydessä määrä päättää pysyvästä palvelurakenteesta. Kuntakenttä teki yhdessä tästä joulun alla oman ratkaisumallinsa.

Jos hallituksen päätös palvelurakenteesta noudattelee kuntien tahtotilaa, antaa se todenteolla pontta kokeilujen toteuttamiselle. Kokeiluista rakentuu tällöin pilotteja tulevaan palvelumalliin ja kokeilujen osavastuulla olisi vetää myös muu kuntakenttä, TE-toimijat ja sidosryhmät muutokseen mukaan.

Jos päätös ei olisi kuntien mieleen, menee kokeilujen tuloksilta, tuhansilta työtunneilta ja jo investoiduilta miljoonilta euroilta pohja pois. Tuskaisinta olisi, jos selkeää päätöstä ei nyt syntyisi ja jäätäisiin välitilaan, jossa kukaan ei tiedä mitään tulevasta. Tämä olisi omiaan ruokkimaan myös institutionaalista kilpailua, kärjistynyttä edunvalvontaa ja tulosten kampittamista. Kysymys tuloksista on siis vahvasti poliittinen ja niin pitääkin. Päätöksentekijöiden pitää nyt osoittaa riittävän selkeä suunta, minne mennään. Tutkimuksien ja arviointien taakse ei nyt ehdi tai pääse. Työllisyyskokeilua ei tehdä tutkimuksia vaan asiakkaita varten – se ei siis ole tutkimus- eikä toivottavasti myöskään päätöksentekohöttöä.

Palvelurakenneuudistus ja kannustinmalli

  • Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut siirretään kuntien järjestettäväksi vuonna 2024 hallitusohjelman ja hallituksen kehysriihen 2021 päätösten mukaisesti.
  • Järjestämisellä tarkoitetaan kuntien valtionosuustehtävää.
  • Kuntien vastuulle siirrettäisiin ne palvelut, joiden keskittämisestä ei ole hyötyä.
  • Kansallisesti keskitettäviä palveluita ainakin TE-digi. Todennäköistä ja tavoiteltavaa, että henkilöasiakkaan palveluiden ohella myös työnantajapalvelut siirtyvät kuntiin.
  • Mallissa huomioidaan palveluiden yhdenvertainen saatavuus ja kuntien mahdollisuus suoriutua tehtävistä.
    • Toteutusvaihtoehtoina järjestämisvastuu kaikille kunnille vapaehtoisella tai lakisääteisellä yhteistoiminnalla tai järjestämisvastuun antaminen vain tietyille kunnille.
  • Henkilöasiakkaan palveluprosessi toteutetaan pohjoismaisen työvoimapalvelumallin mukaisesti.
    • Käyttöön jo 2022 alussa TE-toimistoihin ja kuntakokeiluihin.
  • Rahoituskokonaisuuteen liittyvät tehtävän rahoittaminen, palkkatuki ja uusi kannustinmalli.
  • Uusi kannustinmalli:
    • Vahva sidos järjestämisvastuun siirtoon (työllisyysvaikutukset 7000-10000).
    • Halutaan edistää työllisyyttä ja välttää taloudellista osaoptimointia.
    • Etuuslajien harmonisointi, aikaistaminen, tiukempi porrastaminen ja aktivoinnin irtikytkentä.
    • Taloudellinen mittakaava kunnissa huomattava.
    • Nykymalli edustaa noin 1,6 % kuntataloudesta - tuleva malli laajasti arvioiden jopa 10-12 %.