Johdanto
Olemme kuluvana vuonna tarjonneet eri toimeksiannoissa yli tuhat työtuntia asiantuntemusta selvittäen ja analysoiden työvoimapalveluiden työllisyys- ja talousvaikuttavuutta. Työssämme olemme hyödyntäneet tutkimustietoa, tilastoja ja empiiristä tietoa asiakas- ja virkailijatasolta asti. Olemme havainneet, että kunnat ja työllisyysalueet ovat omaksuneet hyvin uudet kannusteet.
Silti ikäviä uutisia työttömyyden kasvusta tulee lähes päivittäin. Ristiriitaista on, että kannustinmalli näyttää toimivan ja ohjaavan, mutta lopputulemana kustannukset vain kasvavat. Olemmeko sittenkään vaikuttavuuden osalta oikeilla jäljillä?
Julkisten työvoimapalveluiden peruskysymys
Julkiset työvoimapalvelut toimivat mielestäni vaikuttavuudeltaan parhaiten, kun talous kasvaa ja työvoimalla on yleistä kysyntää – siis, kun työmarkkinoilla on imua. Tällöin voidaan edistää parhaiten sellaisten heikommassa asemassa olevien henkilöiden tilannetta ja valmiuksia, jotka eivät syystä tai toisesta osaa tai onnistu työnhaussa tai tee sitä tarpeeksi tavoitteellisesti. Kun kilpailu työvoimasta kasvaa, työnantajat liikkuvat työnhakijaa kohti ja työmarkkinat muuttuvat vastaanottavammiksi.
Tällaista imua on olemassa useissa kunnissa ja työllisyysalueilla. Osalla alueista on näkynyt jo pidempään, että työikäisten määrä vähenee työpaikkoja nopeammin. Tällainenkin tilanne parantaa jäljellä olevien työvoimareservien tehokkaampaa käyttöä.
Valtaosassa työllisyysalueista ja kunnista tilanne on kuitenkin päinvastainen. Työttömyys on kasvanut korkeaksi, pitkittynyt ja työttömyysetuuskustannukset nousseet. En silti väittäisi, että näillä alueilla tehdään vaikuttamatonta työtä – päinvastoin.
Work First vs. Competence First
Työllisyysvaikuttavuus rinnastuu työvoimapolitiikan isoon kuvaan, jota on nyt syytä tarkastella uudesta näkökulmasta.
Work First -paradigma
Olemme Suomessa melko lyhyen ajan kuluessa siirtyneet laajalla rintamalla nk. Work First -työvoimapolitiikkaan, joka korostaa nopeaa ja suoraviivaista työllistymistä. Tähän paradigmaan peilautuvat:
- Sosiaaliturvauudistukset
- Työttömyysetuuksiin tehdyt muutokset, yksilön kannusteet ja kiristykset
- Työnhakumäärien ja muiden velvollisuuksien kiristykset
- Koulutusmahdollisuuksien rajaukset
- Työvoimapalveluiden ja palveluprosessin muutokset
- Uudet kuntakannusteet
Work First -paradigma on vahvimmillaan silloin, kun työmarkkinoilla on kysyntää. Se vastaa hyvin myös demografisen muutoksen pidemmän aikavälin haasteisiin. Sen heikko kohta on kuitenkin pitkäkestoinen pysähtynyt taloustilanne, jossa töitä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. On vaikea nähdä, että edellä listatut toimet lisäisivät työpaikkojen määrää.
Competence First -ajattelun merkitys
Tällaisissa tilanteissa työvoimapolitiikan tulisi uskaltaa palata hetkeksi perinteisempään Competence First -ajatteluun.
Voisimme hetkeksi sivuuttaa tutkimusnäytön siitä, että:
- Pitkäkestoiset koulutukset lukitsevat työttömät ja vähentävät työnhakua
- Julkisella rahalla tuetut työpaikat ovat vaikuttamattomia nk. välityömarkkinoilla
- Kuntouttava työtoiminta ei johda mihinkään
Päinvastoin – juuri tällaisina aikoina meidän tulisi huolehtia, että kasvavien työvoimareservien osaaminen ja työkyky pysyvät yllä ja paranevat.
Havainnot ja suositukset
1. Ymmärryksen lisääminen
Työllisyyden tilannekuvaa kannattaa lähestyä nyt entistä laaja-alaisemmin ja välttää, että tämä hetki sokaisee liikaa. Nykyiseen työttömyystilanteeseen on lähdetty kääntymään jo kaksi vuotta sitten. Ymmärrämme varsin tarkkaan, mitä viime aikoina on tapahtunut, mutta laajempi ja pitkäaikaisempi konteksti kertoo enemmän.
Keskeisiä tarkasteltavia tekijöitä:
- Työikäisten kehitys (15–20 vuotta)
- Työpaikkojen kehitys (15–20 vuotta)
- Toimialojen muutokset
- Työperäisen maassamuuton ja maahanmuuton määrä ja rakenne
- Pendelöinti
- Työttömyydestä aiheutuvien kustannusten pitkän aikavälin trendit
Tässä kontekstissa voidaan arvioida alueen tai kuntien omien työllisyystoimien vaikuttavuutta ja ymmärtää esimerkiksi uuden kannuste- ja sakkomaksun tämänhetkistä tilaa ja ennustetta.
2. Ennakoivat toimet
Hyvä nyrkkisääntö: Nykyisillä palveluilla vastataan tämänhetkiseen tilanteeseen, ja uusia palveluita tulisi kehittää seuraavaan suhdanteeseen. Tämä malli perustuu toimeenpanon aikajänteisiin (1–2 vuotta) sekä työmarkkinoiden tyypillisiin muutossykleihin.
Toinen helposti ennustettava asia: Työvoimapula pahenee. Korkea työttömyystilanne kasvattaa aina lyhyen aikavälin työvoiman saatavuutta, mutta pahentaa pitkän aikavälin työvoimavarantoja:
- Työvoimaa poistuu työvoiman ulkopuolelle
- Ihmiset muuttavat pois tai hakeutuvat toisille aloille
- Vetovoima uuden työvoiman saamiseksi heikkenee
- Pitkittynyt työttömyys heikentää osaamista ja työkykyä
Ennakoiva palveluiden suunnittelu kohtaa usein vastustusta, sillä on hankala tehdä päätöksiä palveluista, joilla ei päätöshetkellä ole tarvetta. Tämä vaatiikin kuntapäättäjiltä avarakatseisuutta. Kunta- ja työllisyysstrategioista tarvittaisiin selkänojaa sille, että työvoimapolitiikan palveluita osattaisiin mitoittaa eri aikajänteillä toteutettaviksi ja ne kohtaisivat paremmin kulloisetkin suhdanne- ja työmarkkinatilanteet eivätkä kulkisi näiden jäljessä. Erittäin tärkeää olisi kehittää työvoimapalveluihin suhdanneventtiilejä sekä palveluiden määrän, valikoiman että kohdentamisen osalta. Myös erilaisia palkkiomalleja tulisi osata säätää suhdanneherkemmiksi; esim. heikommassa työmarkkinatilanteessa työllisyystulosten tekeminen on vaikeampaa ja palkitsemisen siten suurempaa ja päinvastoin.
3. Tässä ja nyt – konkreettiset toimet
Kulloiseenkin työmarkkinatilanteeseen tarvitaan omat täsmälääkkeet, osa toimii aina ja osalla vastataan aina kulloinkin suurimpaan huutoon. Hyväksi esimerkiksi käy hallituksen työllistämisseteli nuorille, joka on otettu esiin uutena ideana vain vajaa vuosi sen jälkeen, kun suurimmat palkkatukileikkaukset on toteutettu.
Kohtuullisen nopeasti käyttöön otettavia ja kannatettavia keinoja:
Piilotyöpaikkojen kartoitus
Laaja kartoitustyö piilotyöpaikoista ja piilevistä työtilaisuuksista olisi erityisesti tällaisessa tilanteessa kaikkein vaikuttavinta – toki myös vaativinta.
Työhön johtavat valmennuspalvelut
Valmennuspalvelu ei ole sosiaalityötä, terveyspalvelua, rahoituslaitos velkaongelmien kuittaamiseksi eikä koulutuksenjärjestäjä. Sen ydintehtävä ei ole kaivaa esiin työllistymisen esteitä tai toimia HUBina muihin palveluihin. Palveluun ohjaaminen ei ole vaikuttavaa, jos se ei johda työhön. Tässä hetkessä ei ole tuloksekasta hieroa pelkkiä CV:itäkään.
Vaikuttavan valmennuksen ydintä juuri nyt olisi..
- etsiä konkreettisella tasolla lisää töitä valmennettaville
- tukea asiakasta mahdollisimman tehokkaasti työpaikan löytymisessä ja motivoida hänet vastaanottamaan työ
- jatkaa valmennusta työn ensimetrit (esim. koeaika, palkkatuen kesto tai ensimmäinen vuosi)
- räätälöidä ja yhteensovittaa työaikaisia palvelukokonaisuuksia, esim. sotea, koulutusta ja kielen oppimista.
Myönnän, että tämäkin on haastavaa, mutta samalla erittäin vaikuttavaa – ja siksi siitäkin olisi vara palkita hyvin.
Työpaikkojen syntymisen tukeminen
Erilaisten työpaikkojen syntymisen rahallinen tukeminen lakisääteisen palkkatuen rinnakkaismuotoina:
- Kuntalisät alueen yrityksille
- Kuntien eri yksiköiden avustaminen työllistämään työvoimapoliittisin perustein, mutta ilman palkkatukea. Kunnan sisällähän ei kannata mitään tukirahaa liikutella, vaan kirjata henkilöstöohjelmaan esimerkiksi ohjaava tai velvoittava prosenttitavoite eri yksiköille
- Kotitalouksien tukeminen työllistämään (ei ehkä suoraan, mutta voisiko toimia välikätenä)
- Täsmätyökykyisille soveltuvien työpaikkojen luominen – kunnalliset Samhallit?
- Välityömarkkinoiden elvyttäminen (hankerahoitus?)
Koulutusmahdollisuuksien laajentaminen
Koulutuksiin ja omaehtoiseen opiskeluun pääsyn toteuttaminen niin laajasti kuin mahdollista, ennakoiden työmarkkinoiden tulevaa kysyntää.