Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmä vahvisti 30.8.2021 TE2024 -uudistuksen ensimmäiset perusperiaatteet: Linjaus koski järjestämispohjaa: TE-palvelut siirrettäisiin kunnalle tai useammasta kunnasta muodostuvalle yhteistoiminta-alueelle, jonka työvoimapohjan on oltava vähintään 20 000 henkilöä. Näin turvataan, että TE-palveluiden järjestämiseen on riittävästi resursseja ja että palvelut ovat yhdenvertaisesti työnhakijoiden saatavilla kaikkialla Suomessa. Toinen linjaus saatiin 28.9.2021. Tämän mukaan kunnille edellä mainituin järjestämiskriteerein siirrettäisiin laajat TE-tehtävät. Näitä olisivat henkilöasiakkaiden ja työnantajien sekä yrittäjien palvelut mukaan lukien työllisyysmäärärahat ja hankintatehtävät. Kolmas linjaus on odotettavissa marraskuussa ja se sisältänee päätöksiä tehtävien rahoittamisesta sekä rahoitusvastuusta ja sen kompensaatiosta.
Ensimmäinen linjaus 20 000 järjestämislaajuudesta on jo kuulemani mukaan käynnistänyt pohdinnan kunnissa riittävätkö omat rahkeet, keitä tarvitaan mukaan tai mihin kimppaan liittyä. TEM julkaisi sivuillaan vaaditun työvoimamäärän täyttävien kuntien listan sekä havainnekuvan. Vain 27 kuntaa täyttää kriteerin suoraan. Oletettavaa kuitenkin on, että vain harva, jos kukaan, järjestäisi palvelut täysin itsenäisesti. Toimivasta kuntayhteistyöstä muodostuukin koko uudistuksen perusta.
Kuntayhteistyön rakennusvaihe on kriittinen. Kunnat pääsevät pohtimaan kokonaisuuttaan sekä omalta osaltaan että yhdessä muiden kuntien kanssa. Yhteistyölle on lukuisia vaihtoehtoja. Toimiva kokonaisuus syntyy, kun kaikki yhteistyöalueen kunnat kokevat kokonaisuuden omakseen. Työvoimapohjakysymyksen (20 000) ympärille rakentuu useita eri tarkastelunäkökulmia, joista yhdeksää olen esitellyt alla. Lista ei ole kaikenkattava ja voi täydentyä, kun tieto lisääntyy. Yhteistyön valmistelu on suurelta osin tiedolla johtamista.
1 – Tehtävät ja tehtävätasot: Kunnille on uudistuksen myötä siirtymässä lähes 100 uutta tehtävää. Asiakkaille (työnhakija, työnantaja, yrittäjä) tarjottavat peruspalvelut hoitunevat jokaisessa kunnassa. Tärkeä arvo uudistuksessa on lähipalvelujen kehittäminen ja näiden palvelujen kokoaminen lähelle asiakasta yksiin käsiin. Näiden rinnalla uudistuksen myötä kuntien vastuulle tulee paljon sellaisia tehtäviä, joita monin eri syin olisi järkevä koota yhteen esimerkiksi kustannussäästöjen nimissä tai osaajien saamiseksi näihin tehtäviin.
2 – Osaamisen jakaminen: Tehtävistä osa vaatii erityisosaamista, jota edellä kuvatun mukaan on mielekäs pohtia keskittäviksi. Toisaalta kuntien välillä voi olla jo tälläkin hetkellä työnjakoa eri osaamisalueiden välillä. Uudistuksen lisäarvo syntyy, kun TE-asiantuntijoiden osaaminen ja kuntien osaaminen kohtaavat toisensa. Eri osaamisalueita kannattaa jakaa myös kuntien välillä sen sijaan että kaikki osaaminen vain keskittyisi. Osaamisporfolion rakentaminen ja kehittäminen yhteistyöalueen sisällä kuntien välillä on hyödyllistä ja tätä kannattaa myös ennakoida hyvissä ajoin. Avainosaaminen on uudistuksen ehdoton ajuri ja sen veto- ja pitovoimasta tulee olla kiinnostunut.
3 – Rahoitus: Uudistuksen rahoituskokonaisuus sekä kannustinmallin vaikutus yhteistyöalueen dynamiikkaan on merkittävä. Kunnille ollaan kompensoimassa sekä tehtävät että uuden kannustinmallin lisävastuut täysimääräisinä. Näillä näkymin rahoitus kanavoituu yleiskatteisen valtionosuuden kautta. Raha tulee jokaiseen kuntaan, ei yhteistyöalueelle. Sovittavaa riittää siitä, missä määrin rahaa kukin satsaa yhteisiin tehtäviin ja millä perustein. Rahan riittävyys kuntien omiin tehtäviin ja yhteistyöalueiden yhteisiin tehtäviin on kolikon toinen puoli. Toista puolta edustaa tietenkin kannustinmalli, joka taatusti mietityttää jokaista kuntaa erikseen. On ilmeistä ja järkevää, että yhteistyöalueen toimintaan tai yhteisten tehtävien hoitoon rakennettaisiin ja sovittaisiin kuntien välillä myös omat taloudelliset kannusteet ja ohjauskeinot. Nämä tulisi olla samansuuntaiset peruskuntien kannustinmalliin ja tehtäviin nähden. Tämä(kin) malli kannattaa suunnitella hyvin!
4 – Muu uudiskokonaisuus: TE2024 -uudistus toteutuu muutoskokonaisuutena, johon liittyvät monet muutkin asiat, mm. palvelu-uudistus sekä tietojärjestelmien uudistaminen. Nämä palaset ulottuvat käytännön työn tasolle, jota kautta vaikutukset kuntien välisen yhteistyöhönkin tulevat esiin – tietenkin tehtävänjaosta riippuen.
5 – Yhteistoimintamuoto: Tehdyn linjauksen mukaisesti kunnat voivat muodostaa yhteistyöpohjan suhteellisen vapaasti. Velvoitteita ovat vain 20 000 minimityövoimapohja, sekä perälauta sille, että jokainen kunta kuuluisi johonkin tällaiseen kokonaisuuteen. Sopimisen muodot tulevat kuntalain 8. luvun eri vaihtoehdoista. Toimivia malleja ovat mm. kuntayhtymä, yhteinen toimielin (isäntäkunta) sekä sopimus virkatehtävien hoitamisesta. Esimerkkinä nostettakoon, että kuntakokeiluiden yhteistoiminnassa on noudatettu pääasiassa (jopa pelkästään?) sopimusta virkatehtävistä. Eri yhteistoimintamalleilla voi olla isokin merkitys yhteistyölle ja toiminnan ohjaamiselle.
6 – Keskeiset yhdyspinnat: Nykyisin monialaisilla tai yhteensovitettavilla palveluilla ymmärretään erityisesti työvoima- ja sotepalvelut. Tämä yhdyspinta onkin hyvin keskeinen. Voidaan kuitenkin sanoa, että kuntien TE2024 -palveluratkaisu on muidenkin palvelua tarvitsevien asiakkaiden osalta monialainen ja yhteensovittava: Keskeisiä yhdyspintoja ovat Sote-alueiden lisäksi Kelan vakuutuspiirit (TYP-työn kautta), osaamisen kehittämisen palveluiden osalta koulutuksenjärjestäjät (jotka ovat muodostuneet kuntayhteistyönä) sekä paikalliset ja alueelliset elinkeino- ja yrityspalvelut (kuten elinkeinoyhtiöt, joissa on monesti myös osakkaina useita kuntia). Kuntien TE-palveluiden järjestämiskokonaisuuden tulisi toimia tehokkaasti yhteen näiden yhdyspintojen ja niiden takana olevien organisaatioiden, toiminta-alueen sekä yhteistyörakenteiden kanssa.
7 – Luontainen yhteistyö: Yhteistyö kuntien välillä työllisyyspalveluissa ei suinkaan ole uusi asia palvelurakenneuudistukseen siirryttäessä. Kunnat ovat pitkään tehneet sopimuksellista yhteistyötä mm. TYP-työssä. Useilla alueilla Sote-yhtymät ja jossain myös koulutuskuntayhtymät ovat ottaneet vastuulleen kuntien työllisyystehtäviä. Myös erilaisia projekteja on toteutettu kuntien kesken yhteistyöhön perustuen. Kuntayhteistyönä on laadittu ylikunnallisia työllisyysstrategioita sekä -ohjelmia. Työllisyyden kuntakokeilut (nyt jo kolmannet laatuaan) ovat myös hyvä luontainen yhteistyöpohja, jonka varaan järjestämiskokonaisuuksia voi ryhtyä hahmottelemaan. Toivottavasti kokeilukonsortiot ovat edelleen avoimia myös uusille tulijoille!
8 – Työvoiman liikkuvuus ja osaavan työvoiman saatavuus: Yhteistyöalue muodostuu hallinnollisena kokonaisuutena. Tämä ei tarkoita, että työnhaku tai osaavan työvoiman hankinta noudattelisivat näitä rajoja. Lainsäädännöllisesti olisi pikemminkin varmistettava, että näin ei tapahtuisi, vaan työn ja tekijän kohtaaminen olisi hallinnosta riippumatonta, vapaata ja dynaamista. Hallinnon ja toimintamallien pitäisi vahvistaa tätä vapaan liikkuvuuden ja dynaamisuuden tavoitetta, ei rajata sen toteutumista. Jotta näin toteutuu, tulee asiakasnäkökulma työvoiman liikkuvuudessa sekä osaavan työvoiman saatavuuskysymykset ottaa keskeisinä huomioon kuntayhteistyöpohjaa rakennettaessa. Yritysten tarpeet kannattaa kuulla tarkalla korvalla ja tietoa esimerkiksi kuntien välisestä pendelöinnistä sekä työpaikkaomavaraisuudesta kannattaa hyödyntää.
9 – Onko työvoimapohja 20 000 riittävä? Viimeinen näkökulma pyrkii antamaan perspektiiviä alussa esitettyyn kysymykseen. Huomiota kannattaa kiinnittää myös isoihin trendeihin: Tilastokeskus julkaisi syyskuussa 2021 uuden väestöennusteen ulottuen vuodelle 2040. Tein tietyn oletusmuuttujin tästä ennusteesta uuden ennusteen: työvoimaennusteen. Ennuste on tehty kuntakohtaisesti ja siinä tarkastellaan työvoimamäärän muutosta kolmena ajanjaksona; 5, 10 ja 15 vuoden horisonteissa: 2021–2025; 2021–2030 sekä 2021–2035. Ennusteen mukaan iso osa kunnista näyttäisi menettävän työvoimapohjaansa jopa 20–35 prosenttia 10–15 vuoden aikajänteellä. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että liian tiukka sovitus 20 000 työvoimapohjasta voi johtaa ongelmiin. Jos raja on häilyvä, on oletettavaa, että sääntely kiristyy. Työvoima on valtion erityissuojeluksessa ja valtion onkin varmistettava, että palvelut turvataan, viime kädessä sääntelyä lisäämällä. Ylisääntely voi puolestaan olla haitallista järjestelmän toimivuudella ja parhaiden ratkaisujen kehittämiselle kuntatasoisesti. Kaukaa viisasta olisikin rakentaa yhteistoiminta-alueet mieluummin 30 kuin 20 tuhannen minimimuottiin, ja tietenkin useissa tapauksissa paljonkin tätä suuremmiksi. Tämä ei oman käsitykseni mukaan olisi pientenkään kuntien haitaksi vaan pikemminkin hyödyksi.
Työvoimaennuste löytyy kotisivuiltani.