Osana TE- ja KOTO-uudistusten valmisteluja eri alueilla, kaupungeissa ja kunnissa startanneet palvelusuunnitelma- ja -strategiatoimeksiantomme ovat synnyttäneet tarpeen pohtia mikä on TE-palveluiden syvintä ydintä.
Määrittely on tärkeää, sillä tämän ytimen ympärille rakentuu luontevimmin palvelusuunnittelun eri osa-alueet, kuten palvelutarjoama, ydinosaamiset, palveluverkko, eri tehtävien organisointi, hankintamallit, palveluekosysteemit sekä kumppanuudet ja jopa budjetointi.
Eri osa-alueiden tulisi ilmentää ja toteuttaa tätä ydintä ja ytimen puolestaan luoda osa-alueiden perusta. Palvelusuunnitelmista ja -strategioista kannattaa laatia kokonaisvaltaisia. Ytimen määrittely selkeyttää ja kirkastaa suunnitelman strategisia tavoitteita ja valintoja sekä parhaimmillaan jäsentää laajaa kokonaisuutta. Ytimen kautta on rakennettavissa myös yhteys ohjaaviin strategioihin, kuten kuntastrategioihin.
Palveluydin on tärkeä nimittäjä kuntien välisessä järjestämisratkaisussa: Yksinkertaistetusti ytimestä voi olla kolme eri käsitystä: samaa mieltä, eri mieltä tai ei-mieltä. Kaksi parasta vaihtoehtoa ovat ”samaa tai eri mieltä”: Samanmielisyys on aina tavoiteltava lähtökohta, mutta erimielisyyttäkään ei kannata väistellä. Tiedostettu erimielisyys voi johtaa tilanteeseen, jossa nämä kuntakohtaiset eroavuudet kyetään ennakolta huomioimaan ja sovittamaan yhteen palveluosa-alueita suunniteltaessa. Toinen hyvä vaihtoehto on, että joistakin työllisyysaluevaihtoehdosta voidaan jopa luopua näiden erojen perusteella. Huonoin tilanne on ”ei-mielisyys”. Tällä tarkoitan sitä, että yhteistä palveluydintä ei olla selvitetty ja tiedostettu riittävästi, se sivuutetaan, tai että työllisyysaluepäätös perustuu muihin vaikuttimiin, kuten vain talouteen, suurimman vetovastuuseen, hallintomalliin tai lain ohjaamaan pakkoon.
Olen havainnut, että monet kunnat ja alueet ovatkin ottaneet työllisyysalueselvittelyissään hieman tuumaustaukoa ja siirtyneet tarkastelemaan palveluita. Palvelusuunnittelu ja tämän sisällä riittävän syvällinen ja strateginen tarkastelu palveluytimestä ennen lopullista järjestämisratkaisupäätöstä on erittäin suositeltavaa.
***
Lain mukaisia TE-ydintehtäviä ovat osaavan työvoiman saatavuudesta ja työtä hakevien mahdollisuuksista saada työtä huolehtiminen sekä uuden yritystoiminnan syntymisen, yritysten toimintaedellytysten ja työelämän laadun edistäminen. Näitä ydintehtäviä en kuitenkaan pitäisi palveluiden syvimpänä ytimenä.
Palveluiden ydin tulisi määritellä sillä perusteella, miten ydin erottuu ja eroaa esimerkiksi toisista palveluista ja miten kunnat ytimen itse luontevimmin kokevat. Ydin ei voi olla päälle liimattua ja siten ydintä ei ehkä kokonaan voi uusia tehtäviä varten erikseen synnyttää tai luoda. Ydin on jotain sellaista, joka jo eräällä lailla on olemassa, kunhan tämä ”oleva” kyetään tunnistamaan. TE-palveluytimen määrittelyä kuvaavampaa onkin TE-palveluiden identiteettimäärittely.
***
Nykymuotoisten valtion TE-palveluiden identiteetti on varsin erottuva. Palvelut ja palveluprosessit ovat yksityiskohtaisia ja normatiivisia. Kokonaisuutta on osuvasti kuvattu ”yhden koon saappaiksi” eri puolille Suomea ja kaikkiin eri tilanteisiin sovitetuksi. Ja monestihan saappaitakin on kerrallaan vain yksi: Tehdään joko kysyntää tai tarjontaa lisääviä toimia, kun pitäisi tehdä samaan aikaan molempia.
Valtaosaa työnhakija-asiakkaisiin liittyvistä palvelukosketuksista ohjaa velvoittavuus. Vapaaehtoisiakin palveluita valikoimasta löytyy, mutta nämä ovat jääneet identiteetiltään yksityisen työnvälittymismarkkinan sekä kaupallisten digitaalisten ratkaisujen rinnalla hieman epäselviksi.
Nykymuotoiset TE-palvelut toteuttavat lain ydintehtäviä hyvin, joskin vain pieneltä osin, kun huomioidaan kaikki se, mikä vaikuttaa työn saantiin, yrittäjyyteen tai työvoiman saatavuuteen. TE-palvelut näyttäytyvät työn hakuun, yrittäjyyteen ja työvoiman saatavuuteen laajasti vaikuttavasta ekosysteemistä verraten erillisinä toimina tai interventioina.
Koko nykyinen systeemi toimii tätä identiteettiä ilmentäen: Laki ja soveltamisohjeet, johtaminen, toimeenpano, tietojärjestelmät, asiantuntijoiden osaaminen ja perehdytys, seuranta, arviointi ja tutkimus, viestintä sekä se, miten asiakkaan palvelut kokevat ja niiden ohjaamana toimivat. TE-palveluita on jatkuvasti kehitetty lainsäädännön kautta. Niiden identiteetti ei kuitenkaan ole muuttunut, mutta jatkuvasta muutoksesta on tullut osa niiden identiteettiä.
TE-palveluiden syvin olemus on pysynyt muuttumattomana melko pitkään. Täytyy peruuttaa ainakin noin 10-15 vuoden päähän, jolloin TE-palveluidentiteetti oli hieman toisenlainen. Aiempaa identiteettiä kuvaa itsenäisten paikallisten TE-toimistojen aika. Keskiössä olivat palveluiden sijaan paikallisesti ja seudullisesti aktiiviset ja verkostoituneet TE-toimistot, jotka myös toimivat tärkeinä aluekehittäjinä. Pääministeri Juha Sipilän hallituskauden toteutumatta jäänyttä kasvupalvelu-uudistusta puolestaan voi pitää isoimpana viimeaikaisena ponnistuksena aidosti muuttaa TE-palveluidentiteettiä.
Aiempaa identiteettiä ja toteutumatta jääneitä suunnitelmia en arvota nykyistä paremmiksi. Sama koskee tulevaa tai kuntien ja työllisyysalueiden välillä keskenään erilaisia identiteettejä. Palveluidentiteetissä ei olekaan kyse keskinäisestä paremmuudesta, vaan pikemminkin oman palveluidentiteetin sisäisestä lujuudesta, eheydestä ja itsehyväksynnästä – nk. integriteetistä.
Tuleva TE24-uudistus luo historiallisen mahdollisuuden palveluidentiteetin uudistamiselle kunnissa. Tämä ei käy kuitenkaan käden käänteessä. On vahvoja merkkejä siitä, että kunnat joutuvat ottamaan kantaakseen runsaasti nykyisen identiteetin painolastia erityisesti normatiivisesta sääntelystä sekä palvelujärjestelmän ohjauksesta. Monista papereista saa kuvan, että helpoin tapa kirjoittaa uudistusta on ollut korvata sana ”valtio” sanalla ”kunta” tai ”työvoimaviranomainen”. Kunnista kantautuva yksiselitteinen tavoite on ollut, että nykyisen TE-palvelun istuttaminen kuntiin vanhoine toimintatapoineen ei tuo lisäarvoa. Vaikka paremmuutta vanhan ja uuden identiteettien välille ei tekisi, haasteeksi muodostuu päällekkäisten, keskenään ristiriitaisten, identiteettien kerrostumat. Vaaditaankin vahvaa integriteettiä omasta palveluidentiteetistä, ettei vanha ottaisi yliotetta.
***
Uusi rahoitusmalli ja kannusteet sekä kuntien järjestämisvastuu ovat uuden TE-identiteetin uudistamisen työkalustoa. Niiden vaikutuksesta palvelut kokevat jo väistämättä jonkinasteisen renesanssin. Näitä suurempi uusien TE-palveluiden identiteettiin kohdistuva muutosvoima on kuitenkin välillinen: Se on toteutunut 1.1.2023 uusien hyvinvointialueiden käynnistymisen myötä. SOTE-palveluista luopuminen on vahvistanut jo usean vuoden ajan kuntien uutta elinvoima- ja elinvoimapalveluidentiteettiä. Tähän elinvoimaidentiteettiin/-kontekstiin TE-palveluidentiteetti tuntuisi luontevimmin istuvan.
TE-palveluidentiteetin määrittely osaksi kuntien elinvoimaidentiteettiä on tietenkin jokaisen kunnan itse tehtävä. Päälle liimattuja tai tosilta kopioituja määritelmiä nämäkään eivät voi olla. Hyvät esimerkit auttavat kuitenkin kirkastamaan omaa identiteetin määrittelyä.
Eräässä suuressa maakunnan keskuskaupungissa palvelusuunnitelman pohjaksi määriteltiin TE-palveluidentiteetiksi hyvin istuva kirjaus. Työllisyyden edistämisen palvelukokonaisuus perustuu osaavan työvoiman saatavuuden, laadukkaiden työpaikkojen, työnantajien osaamisen kysynnän sekä kohtaannon edistämiseen. Se on rakennettu työllisyyttä ja elinkeinoja edistävistä kaupungin yleisen toimialan mukaisista palveluista sekä lakisääteisistä työvoima- ja työnantaja sekä kotopalveluista.
Tämä määrittely sisältää palveluiden ydintehtävän painottaen sitä työn kysyntää lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä lisääviin toimiin. Kirjauksella on selkeä yhteys kaupunkistrategiaan. Suunnitelmaan kuvattu palvelutarjoama lähestyy palveluidentiteettiä kokonaisvaltaisella tavalla, jossa lakisääteiset TE- ja KOTO-tehtävät toimivat työkaluina muiden kaupungin tehtävien, palveluiden ja ekosysteemien osana.
Eräässä maakunnassa kaikkien kuntien johtajat olivat ennen yhteisen palvelustrategiatyön käynnistämistä yhdessä määritelleet työn lähtökohdan. Se oli: Asiakaslähtöiset, vaikuttavat ja kustannustehokkaat TE-palvelut työnhakijoille, työnantajille ja yrittäjiksi aikoville osana kuntien elinvoimapalveluja.
Strategiatyö on tässä projektissa vasta alussa, mutta myös tämä määritelmä antaa erinomaisen suunnan etsiä kuntien yhteistä (tai toisiaan erottavaa) palveluidentiteettiä. Keskiössä ovat asiakkaat. Työn alkuvaiheessa on tullut jo selväksi, mitä asiakaslähtöisyydellä ja -tarpeilla tarkoitetaan. Käsite on laaja ja suuntautuu tulevaisuuteen: Esimerkiksi osaavan työvoiman saatavuuteen liittyviin strategisiin kysymyksiin ml. ulkomaisen työvoiman saatavuus ja sijoittautuminen alueelle vuoden 2030 horisontissa – ei niinkään nykyisen työttömän tilanteen tuskailu.
TE-palvelut nähdään tässä esimerkissä osana kuntien elinvoimapalveluita. Tuleva TE-palveluiden identiteetti löytynee siis johdannaisena kuntien elinvoimaidentiteeteistä. Vaikuttavuus ja kustannustehokkuus tullee myös tarkasteltavaksi uudella tavalla – elinvoimakokonaisuuden näkökulmasta. Uskoakseni voimme palvelustrategiassakin hieman uudistaa kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointikäsitystä, kun pääsemme tarkastelemaan TE-työkalujen vaikuttavuutta kuntien elinvoimapanosten ja -vaikutusten rinnalla, osana laajempaa työmaata. Aiemminhan TE-palveluitakin on mittaroitu vain erillisinä TE-palveluina.
Eräällä pienemmällä työllisyysalueella yhteinen ja yhdistävä TE-palveluiden identiteetti rakentuu vahvistuvien lähipalveluiden ja yritysyhteistyön lisäämisen varaan.
Kunnat tuntevat hyvin alueensa yritysten ja työnhakijoiden tarpeet. Kosketuspintoja on paljon, mutta keinoja vaikuttaa on tähän mennessä ollut vain rajallisesti. Kuntakohtaista lähipalvelua voidaan pienimmänkin kunnan tilanteessa realistisesti arvioiden lisätä jopa viisinkertaiseksi nykytilaan nähden. Aktiivisuutta lisätään laajasti monen eri toimen yhteisvaikutuksena. Onkin selvää, että yksin tämän merkittävän kuntakohtaisen aktiivisuuden lisäämisen ansiosta alueen tulevaisuuden TE-palvelut tulevat näkymään asiakkailleen täysin toisenlaisina.
***
TE-palveluiden identiteetti tulisi olla sellainen, jota uskaltaisi jo tässä vaiheessa nimittään hieman pysyvämmäksi. Sen merkitys on suuri erityisesti siirtyvälle henkilöstölle mieltämään itseään, osaamistaan ja työtään osana uutta rakennetta.
Rinnalla on kuitenkin realistista todeta, että palvelusuunnitelman monet osa-alueet voivat vielä heittää kuperkeikkaa ja ihan hyvä niin. Monelta osin tulevaisuus ei näytä yhtään sen selkeämmältä kuin ennenkään. TE-palveluiden vahva, kestävä ja pysyvä identiteetti luovat parhaan muutosvasteen eli tarjoavat resilienssiä kohti tuleviakin muutoksia.