Onko 20 000 työvoimapohja riittävä?

Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmä vahvisti 30.8.2021 TE2024 -uudistuksen ensimmäiset perusperiaatteet: Linjaus koski järjestämispohjaa: TE-palvelut siirrettäisiin kunnalle tai useammasta kunnasta muodostuvalle yhteistoiminta-alueelle, jonka työvoimapohjan on oltava vähintään 20 000 henkilöä. Näin turvataan, että TE-palveluiden järjestämiseen on riittävästi resursseja ja että palvelut ovat yhdenvertaisesti työnhakijoiden saatavilla kaikkialla Suomessa. Toinen linjaus saatiin 28.9.2021. Tämän mukaan kunnille edellä mainituin järjestämiskriteerein siirrettäisiin laajat TE-tehtävät. Näitä olisivat henkilöasiakkaiden ja työnantajien sekä yrittäjien palvelut mukaan lukien työllisyysmäärärahat ja hankintatehtävät. Kolmas linjaus on odotettavissa marraskuussa ja se sisältänee päätöksiä tehtävien rahoittamisesta sekä rahoitusvastuusta ja sen kompensaatiosta.

Ensimmäinen linjaus 20 000 järjestämislaajuudesta on jo kuulemani mukaan käynnistänyt pohdinnan kunnissa riittävätkö omat rahkeet, keitä tarvitaan mukaan tai mihin kimppaan liittyä. TEM julkaisi sivuillaan vaaditun työvoimamäärän täyttävien kuntien listan sekä havainnekuvan. Vain 27 kuntaa täyttää kriteerin suoraan. Oletettavaa kuitenkin on, että vain harva, jos kukaan, järjestäisi palvelut täysin itsenäisesti. Toimivasta kuntayhteistyöstä muodostuukin koko uudistuksen perusta.

Kuntayhteistyön rakennusvaihe on kriittinen. Kunnat pääsevät pohtimaan kokonaisuuttaan sekä omalta osaltaan että yhdessä muiden kuntien kanssa. Yhteistyölle on lukuisia vaihtoehtoja. Toimiva kokonaisuus syntyy, kun kaikki yhteistyöalueen kunnat kokevat kokonaisuuden omakseen. Työvoimapohjakysymyksen (20 000) ympärille rakentuu useita eri tarkastelunäkökulmia, joista yhdeksää olen esitellyt alla. Lista ei ole kaikenkattava ja voi täydentyä, kun tieto lisääntyy. Yhteistyön valmistelu on suurelta osin tiedolla johtamista.

1 – Tehtävät ja tehtävätasot: Kunnille on uudistuksen myötä siirtymässä lähes 100 uutta tehtävää. Asiakkaille (työnhakija, työnantaja, yrittäjä) tarjottavat peruspalvelut hoitunevat jokaisessa kunnassa. Tärkeä arvo uudistuksessa on lähipalvelujen kehittäminen ja näiden palvelujen kokoaminen lähelle asiakasta yksiin käsiin. Näiden rinnalla uudistuksen myötä kuntien vastuulle tulee paljon sellaisia tehtäviä, joita monin eri syin olisi järkevä koota yhteen esimerkiksi kustannussäästöjen nimissä tai osaajien saamiseksi näihin tehtäviin.

2 – Osaamisen jakaminen: Tehtävistä osa vaatii erityisosaamista, jota edellä kuvatun mukaan on mielekäs pohtia keskittäviksi. Toisaalta kuntien välillä voi olla jo tälläkin hetkellä työnjakoa eri osaamisalueiden välillä. Uudistuksen lisäarvo syntyy, kun TE-asiantuntijoiden osaaminen ja kuntien osaaminen kohtaavat toisensa. Eri osaamisalueita kannattaa jakaa myös kuntien välillä sen sijaan että kaikki osaaminen vain keskittyisi. Osaamisporfolion rakentaminen ja kehittäminen yhteistyöalueen sisällä kuntien välillä on hyödyllistä ja tätä kannattaa myös ennakoida hyvissä ajoin. Avainosaaminen on uudistuksen ehdoton ajuri ja sen veto- ja pitovoimasta tulee olla kiinnostunut.

3 – Rahoitus: Uudistuksen rahoituskokonaisuus sekä kannustinmallin vaikutus yhteistyöalueen dynamiikkaan on merkittävä. Kunnille ollaan kompensoimassa sekä tehtävät että uuden kannustinmallin lisävastuut täysimääräisinä. Näillä näkymin rahoitus kanavoituu yleiskatteisen valtionosuuden kautta. Raha tulee jokaiseen kuntaan, ei yhteistyöalueelle. Sovittavaa riittää siitä, missä määrin rahaa kukin satsaa yhteisiin tehtäviin ja millä perustein. Rahan riittävyys kuntien omiin tehtäviin ja yhteistyöalueiden yhteisiin tehtäviin on kolikon toinen puoli. Toista puolta edustaa tietenkin kannustinmalli, joka taatusti mietityttää jokaista kuntaa erikseen. On ilmeistä ja järkevää, että yhteistyöalueen toimintaan tai yhteisten tehtävien hoitoon rakennettaisiin ja sovittaisiin kuntien välillä myös omat taloudelliset kannusteet ja ohjauskeinot. Nämä tulisi olla samansuuntaiset peruskuntien kannustinmalliin ja tehtäviin nähden. Tämä(kin) malli kannattaa suunnitella hyvin!

4 – Muu uudiskokonaisuus: TE2024 -uudistus toteutuu muutoskokonaisuutena, johon liittyvät monet muutkin asiat, mm. palvelu-uudistus sekä tietojärjestelmien uudistaminen. Nämä palaset ulottuvat käytännön työn tasolle, jota kautta vaikutukset kuntien välisen yhteistyöhönkin tulevat esiin – tietenkin tehtävänjaosta riippuen.

5 – Yhteistoimintamuoto: Tehdyn linjauksen mukaisesti kunnat voivat muodostaa yhteistyöpohjan suhteellisen vapaasti. Velvoitteita ovat vain 20 000 minimityövoimapohja, sekä perälauta sille, että jokainen kunta kuuluisi johonkin tällaiseen kokonaisuuteen. Sopimisen muodot tulevat kuntalain 8. luvun eri vaihtoehdoista. Toimivia malleja ovat mm. kuntayhtymä, yhteinen toimielin (isäntäkunta) sekä sopimus virkatehtävien hoitamisesta. Esimerkkinä nostettakoon, että kuntakokeiluiden yhteistoiminnassa on noudatettu pääasiassa (jopa pelkästään?) sopimusta virkatehtävistä. Eri yhteistoimintamalleilla voi olla isokin merkitys yhteistyölle ja toiminnan ohjaamiselle.

6 – Keskeiset yhdyspinnat: Nykyisin monialaisilla tai yhteensovitettavilla palveluilla ymmärretään erityisesti työvoima- ja sotepalvelut. Tämä yhdyspinta onkin hyvin keskeinen. Voidaan kuitenkin sanoa, että kuntien TE2024 -palveluratkaisu on muidenkin palvelua tarvitsevien asiakkaiden osalta monialainen ja yhteensovittava: Keskeisiä yhdyspintoja ovat Sote-alueiden lisäksi Kelan vakuutuspiirit (TYP-työn kautta), osaamisen kehittämisen palveluiden osalta koulutuksenjärjestäjät (jotka ovat muodostuneet kuntayhteistyönä) sekä paikalliset ja alueelliset elinkeino- ja yrityspalvelut (kuten elinkeinoyhtiöt, joissa on monesti myös osakkaina useita kuntia). Kuntien TE-palveluiden järjestämiskokonaisuuden tulisi toimia tehokkaasti yhteen näiden yhdyspintojen ja niiden takana olevien organisaatioiden, toiminta-alueen sekä yhteistyörakenteiden kanssa.

7 – Luontainen yhteistyö: Yhteistyö kuntien välillä työllisyyspalveluissa ei suinkaan ole uusi asia palvelurakenneuudistukseen siirryttäessä. Kunnat ovat pitkään tehneet sopimuksellista yhteistyötä mm. TYP-työssä. Useilla alueilla Sote-yhtymät ja jossain myös koulutuskuntayhtymät ovat ottaneet vastuulleen kuntien työllisyystehtäviä. Myös erilaisia projekteja on toteutettu kuntien kesken yhteistyöhön perustuen. Kuntayhteistyönä on laadittu ylikunnallisia työllisyysstrategioita sekä -ohjelmia. Työllisyyden kuntakokeilut (nyt jo kolmannet laatuaan) ovat myös hyvä luontainen yhteistyöpohja, jonka varaan järjestämiskokonaisuuksia voi ryhtyä hahmottelemaan. Toivottavasti kokeilukonsortiot ovat edelleen avoimia myös uusille tulijoille!

8 – Työvoiman liikkuvuus ja osaavan työvoiman saatavuus: Yhteistyöalue muodostuu hallinnollisena kokonaisuutena. Tämä ei tarkoita, että työnhaku tai osaavan työvoiman hankinta noudattelisivat näitä rajoja. Lainsäädännöllisesti olisi pikemminkin varmistettava, että näin ei tapahtuisi, vaan työn ja tekijän kohtaaminen olisi hallinnosta riippumatonta, vapaata ja dynaamista. Hallinnon ja toimintamallien pitäisi vahvistaa tätä vapaan liikkuvuuden ja dynaamisuuden tavoitetta, ei rajata sen toteutumista. Jotta näin toteutuu, tulee asiakasnäkökulma työvoiman liikkuvuudessa sekä osaavan työvoiman saatavuuskysymykset ottaa keskeisinä huomioon kuntayhteistyöpohjaa rakennettaessa. Yritysten tarpeet kannattaa kuulla tarkalla korvalla ja tietoa esimerkiksi kuntien välisestä pendelöinnistä sekä työpaikkaomavaraisuudesta kannattaa hyödyntää.

9 – Onko työvoimapohja 20 000 riittävä? Viimeinen näkökulma pyrkii antamaan perspektiiviä alussa esitettyyn kysymykseen. Huomiota kannattaa kiinnittää myös isoihin trendeihin: Tilastokeskus julkaisi syyskuussa 2021 uuden väestöennusteen ulottuen vuodelle 2040. Tein tietyn oletusmuuttujin tästä ennusteesta uuden ennusteen: työvoimaennusteen. Ennuste on tehty kuntakohtaisesti ja siinä tarkastellaan työvoimamäärän muutosta kolmena ajanjaksona; 5, 10 ja 15 vuoden horisonteissa: 2021–2025; 2021–2030 sekä 2021–2035. Ennusteen mukaan iso osa kunnista näyttäisi menettävän työvoimapohjaansa jopa 20–35 prosenttia 10–15 vuoden aikajänteellä. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että liian tiukka sovitus 20 000 työvoimapohjasta voi johtaa ongelmiin. Jos raja on häilyvä, on oletettavaa, että sääntely kiristyy. Työvoima on valtion erityissuojeluksessa ja valtion onkin varmistettava, että palvelut turvataan, viime kädessä sääntelyä lisäämällä. Ylisääntely voi puolestaan olla haitallista järjestelmän toimivuudella ja parhaiden ratkaisujen kehittämiselle kuntatasoisesti. Kaukaa viisasta olisikin rakentaa yhteistoiminta-alueet mieluummin 30 kuin 20 tuhannen minimimuottiin, ja tietenkin useissa tapauksissa paljonkin tätä suuremmiksi. Tämä ei oman käsitykseni mukaan olisi pientenkään kuntien haitaksi vaan pikemminkin hyödyksi.

Työvoimaennuste löytyy kotisivuiltani.

Uusi kannustinmalli kunnille muuttaa työvoimapalvelut perustavalla tavalla

Hallitus päätti puoliväliriihessä TE-palvelujen siirtämisestä kunnille 2024. Siirron yhteydessä kunnille luodaan uudenlainen kannustinmalli työllisyyden edistämiseen. Pelkkä tehtävien siirto valtiolta kunnille olisi mm. Saksan esimerkkien perusteella saattanut jopa heikentää työllisyyttä. Nykymuotoisen työmarkkinatuen kuntaosuusjärjestelmän arvioitiin puolestaan johtavan yksipuoliseen palveluiden tarjoamiseen, osaoptimointiin ja kustannusten siirtelyyn kunnilta valtiolle. Ratkaisuksi ja perusteluksi tulevalle kuntaratkaisulle muodostuikin uusi kannustinmalli. Kannustinmallin turvin työvoimapalveluiden siirron vaikutusten arvioitiin VM:n laskutavalla olevan noin 7000-10000 uutta päätösperäistä työpaikkaa.

Uuden kannustinmallin perusperiaatteita on neljä: kannustinmalliin kuuluvien etuuslajien harmonisointi, maksuvastuun aikaistaminen, maksuvastuun nykyistä tiiviimpi porrasteisuus sekä aktivoinnin ja maksuvastuun välisen kytkennän poistaminen. Perusfilosofia kannustinmallissa olisi nykyisenkaltainen: lisääntynyt kustannusrasite kompensoitaisiin kuntatalouteen ja työllisyystulokset näkyvät konkreettisina säästöinä. Kannustinmallin ohjausvaikutuksen varmistamiseksi olisi mielekästä säilyttää nykyinen kouriintuntuva Kelan laskutuskäytäntö sekä avoimet tietojärjestelmät, josta kehitystä eri muuttujilla voi läpinäkyvästi seurata. Kannustinmalli tarkentuu jatkovalmistelussa.

Uudistuksen taloudellisen mittakaavan perusteella voi ennakoida muutoksen dynaamisten vaikutusten laajuutta. Vaikka oma laskentatehoni ei vastaa ministeriöiden ja tutkimuslaitosten arviointiosaamista, voidaan tulitikkuaskin takakanteen hahmotella esimerkiksi seuraavaa:

Nykyinen työmarkkinatuen kuntaosuusjärjestelmän mittakaava on 0,54 mrd. Tässä summassa koronan vaikutuksia on taitettu laskemalla keskiarvo 2019 ja 2020 kustannuksista. Summa sisältää passiivimenot, sekä sen säästöosuuden, jonka kunnat aktivoinnilla suoraan väistävät (olettamalla aktivoinnin kustannus = kelamaksun säästö). Tämä summa edustaa 1,6 % vuoden 2020 kuntatalouden arvioidusta toimintakatteesta poistot mukaan lukien.

Kannustinmalli muutos lisäisi mekanismin painoa kuntatalouteen ainakin 400 miljoonalla, jopa enemmän. Muutos tulisi voimaan tilanteessa, jossa kuntataloudesta 59 % siirtyy perustettaville hyvinvointimaakunnille. Uuden kannustinjärjestelmän osuus kuntataloudesta olisi muutostilanteessa jo 6,7 %.

Mittakaavaa voi laajentaa dynaamiseksi huomioimalla myös palvelut osaksi kokonaisuutta. Kuntaliiton arvion mukaan kunnat käyttävät työllisyys- ja elinvoimapanoksiin 1 mrd. vuodessa. Arvio sisältää mm. elinkeino- ja nykymuotoiset työllisyyspalvelut (ennen kokeiluja), työllistymistä edistävä sote-palvelut sekä Kelamaksun. Tämä tarkoittaa nykyisellään 3 % osuutta kuntataloudesta.

Vuoden 2024 tilanteessa kannustinmallin lisäksi myös julkiset työvoima- ja yrityspalvelut ja niitä vastaavat rahat siirtyisivät kunnille. Näiden tehtävien kainaloon on syytä huomioida myös palkkatukien myöntämiseen liittyvää taloudellista painoarvoa STM:n perusrahoituksen puolelta. Samoin työllisyys- ja osaamispalveluiden sekä koto-palveluiden vahvistuvan yhteyden myötä osa jatkuvan oppimisen rahoituksesta voidaan huomioida kokonaisuuteen. Tässä yhteydessä paino on huomioitu 17 prosenttiin 2. asteen rahoituksesta (200 me). Tehtäväpohjainen rahoitus yhdistettynä kannustinmalliin kasvattaa työllisyyden edistämisen rahallisen painoarvon kuntataloudessa noin 12 prosenttiin.

Kokonaisuuteen on syytä huomioida edellistäkin laajemmin kuntien muuttuva rooli sote-uudistuksen jälkeen. Vaikka kunnallisveron suhteellinen osuus laskee 9 %-yksikköä, yhdistettynä kiinteistö- ja yhteisöveroihin, niiden yhteenlaskettu osuus koko kuntatalouden rahoituksesta kohoaa 71 %. Tämä on suhteellisesti 2 %-yksikköä nykyistä suurempi osuus. Tulevaisuuden kuntakonsepti on kiistatta elinvoimakonsepti. Tässä kokonaisuudessa työllisyyden edistämisen salkku on erittäin painava.

Nykyinen Kelamaksu ohjaa kuntia kohdentamaan palveluitaan pitkäaikaistyöttömiin ehkäisten ja hilliten pääasiassa työttömyyden haitallisia sosioekonomisia vaikutuksia. Uusi työllisyyden kannustinjärjestelmä asettuu kiinteäksi osaksi koko kuntien ja kaupunkien laajaa elinvoiman kehittämistä. Työllisyyden kuntatalousvaikutusten osaamisesta ja hallinnasta tulee päätöksentekijöiden, ylimmän johdon ja työllisyysvastaavien tiedolla johtamisen keskeinen strateginen tehtäväalue.

Palkkatuen vaikuttavuutta kehittämään

Palkkatuen vaikuttavuudesta on saatavilla tuoretta tutkimustietoa ja aihe esiintyy mm. TEM:n tuoreessa virkamiespuheenvuoroissakin. Hämmästyisin, ellei palkkatuesta jotain sanottaisi tulevassa hallitusohjelmassa.

Palkkatuen vaikuttavuus on kestoaihe, jonka perusteella tukia on pyritty suuntaamaan ja kysyntää lisäämään eri sektoreille. TE-hallinto tilastoi kolmannesvuosittain tukijaksojen vaikuttavuutta. Tilastot perustuvat rekisteriajoon ja niiden ulkopuolelle jäävät henkilöt, jotka häviävät eli eivät palaa TE-asiakkuuteen (esim. jätä työnhakuaan voimaan, jää työttömäksi tai siirry muihin työttömyysturvaperusteisiin palveluihin). Poistuminen asiakkuudesta onkin ydintavoite. Tiedollisesti tätä rekisterien ulkopuolelle jäävien kohtaloa paikataan yleisellä tasolla vuosittain julkaistulla TEM:n erillisanalyysillä.

Jatkojalostimme TE-hallinnon vaikuttavuustilastoja ja laadimme em. aineistoon pohjautuen oikaisukertoimet. Niiden ansiosta voimme arvioida  reaaliaikaisemmin ja tarkemmin palkkatuen vaikuttavuutta sekä yleisesti, sektoreittain että kunnittain. Noin 150 suurimmasta kunnasta saa luotettavia tilastoja myös kuntakohtaisesti työnantajasektoreittain. Kunnittaisen yleistilaston olemme julkaisseet nettiin: Tutustu palkkatuen vaikuttavuuteen 2018 omassa kunnassasi!

***

Tarkempi vertailu osoittaa, että yritystyöllistäminen on kiistatta vaikuttavampaa (avoimille 41%) kuin kuntien ja järjestöjen työllistäminen (14%). Yritysten paremmuuteen palkkatukityöllistäjänä päätyy myös valtioneuvoston kanslian tilaama tutkimus. Siinä todetaan, että yritysten tukijaksot nostavat työllistyneiden ansiotuloja, lisäävät kokonaistyökuukausia ja vähentävät työttömyysriskiä paremmin kuin muiden sektorien tukijaksot. TEM:n virkamiespuheenvuorokin linjaa, että työvoimapalveluiden resursseja kohdennetaan tehokkaampiin välineisiin, kuten yksityisen sektorin palkkatukeen.

Johtopäätökset eivät kuitenkaan saisi olla liian yksioikoisia. Kuntien vaikuttavuutta laskee lähes automaattisesti ikääntyneiden lakisääteinen työllistämisvelvoite, jossa pelin henki on mahdollistaa paluu ansiopäivärahalle. Mm. työllisyyden kuntatalousvaikutusten selvitysten mukaan, jopa 30-50% kaikista palkkatukisuhteista kunnilla on jo tällä hetkellä velvoja. Jos nämä eliminoidaan tarkastelusta, kuntatyöllistämisen vaikuttavuus kohoaisi 20%-yksikköön.

Kuntien ja järjestöjen heikomman vaikuttavuuden taustalla on myös erilainen kohderyhmävalinta ja peruste työllistää. Kunnat ja järjestöt työllistävät pääsiassa heikommassa asemassa olevia ja peruste on palvelullinen. Yrityksillä – kuten aina toistellaan – perusteena on aina työvoiman tarve, ei tuki sinänsä. Seula on tiukempi.

Olisikin parempi sivuuttaa tämän tyyppinen vertailu ja keskittyä kehittämään vaikuttavuutta työnantajasektoreittain erityispiirteet huomioiden. Eri sektoreille voisikin räätälöidä vielä nykyistä kohdennetummat palkkatukimekanismit, vaikuttavuustavoitteet sekä korvamerkitymmät resurssit.

***

Kunnat ovat palkkatukityönantajana suurin. Vuonna 2018 palkkatukijaksoja päättyi kuntatyönantajilla n. 11 000, seuraavaksi yrityksissä n. 9300 ja järjestöissä n. 5500. Määrät ovat oikaistuja. Niistä on eliminoitu jatkotukipäätökset, jotka kertautuvat erityisesti yritysten jaksoissa (jatkopäätöksiä kolmannes).

Kunnat voivat vaikuttaa palkkatuen kysyntään myös epäsuorasti tarjoamalla esimerkiksi palkkatuen kuntalisiä järjestöille ja yrityksille. Kuntien yrityspalvelut ja työllisyyspalveluiden työnetsintä ovat aktivaattoreina myös yhä useamman yrityksen palkkatukipäätöksen taustalla. Yksi suuri mahdollisuus piilee myös kuntien hankinnoissa, joissa kannattaisi nykyistä laajemmin ottaa käyttöön palveluntuottajan työllistämisvelvoitteet. Kuntien satsaukset palkkatukityöllistämiseen edellä kuvatulla laajuudella ovat vuositasolla ainakin 100-150 miljoonaa. Kunnat ansaitsisivat oman esim. ilmiöpohjaisen kansallisen ohjelmansa palkkasuhteisen työllisyyspalvelun kehittämiseen. Edellä kuvatun mukaisesti ohjelma heijastelisi hyötyjä myös järjestöihin ja yrityksiin sekä julkisiin hankintoihin.

***

Paljon voisi tehdä myös kunta- ja yksilötasolla. Isoissa kunnissa puhutaan miljoonien kokonaissatsauksista. Jos palkkatuella on vahva palveluperuste, on asiakkaaseen sijoitettava investointi huomattava. Tyta-vaikuttavuus vaihtelee suuresti (jopa 3500–14 000 €) riippuen mm. asiakasvalinnasta, työsuhteen kestosta ja siirtymisestä pysyvään työhön. Haastankin kaikki kunnat kehittämään vaikuttavuutta myös itse! Hyvä startti olisi selvittää itse omien asiakkaiden siirtymiä ja omaksua tiedolla johtaminen kehittämisen lähtökohdaksi. Olemme kehittäneet oman seurantapalvelun vaikuttavuuden todentamiseksi. Se noudattelee sekä yleisiä tietosuoja-asetuksia (GDPR) että kansainvälisiä mielipidetutkimuksen eettisiä periaatteitakin (ESOMAR). Tutustu siis mitä apua palkkatuen kehittämiseen saat meiltä.

Tiedon parempi hyödyntäminen edistäisi työn saantia

Julkaistu alunperin Sitra blogina yhdessä Timo Lindholmin kanssa.


On ongelmallista, jos työttömiä ohjataan vain yhteen työnhakumuottiin – esimerkiksi metsästämään avoimia työpaikkoja. Digitaalisten ratkaisujen ja keinoälyn pitäisi hoitaa tulevaisuudessa työnhaku mahdollisimman suurelta osin ihmisten puolesta.

 

Työttömien työnhaun vauhdittaminen on noussut jälleen kuumaksi keskustelunaiheeksi. Hallituksen suunnitelmissa työttömien aktivoiminen työnhakuun sekä osallistaminen pienimuotoiseen työntekoon, yrittäjyyteen tai työllistymistä edistäviin palveluihin tulisi entistä tavoitteellisemmaksi. Muuten tuet vähenisivät.Työttömät itse ovat huolissaan erityisesti siitä, että aktivointi ei olisi yhdenvertaista. Osissa Suomea työpaikkoja on runsaasti haettavaksi, muualla taas ei juuri lainkaan. Elinkeinoelämä puolestaan epäilee, että yritykset saisivat vastaanottaa enemmän turhaa hakemustulvaa. Todelliset uudet työpaikat voisivat siten painua entistä enemmän piiloon. Osallistumista pienimuotoiseen työntekoon, yrittäjyyteen ja työvoimapalveluun arvostellaan myös siitä, että vaatimukset työttömiä kohtaan kasvavat, mutta tarjolla ei ole lupausta palveluiden saatavuudesta.

Pidämme aktivointia periaatteessa hyvänä toimenpiteenä. Sitran teettämästä kahdesta laajasta työelämätutkimuksesta vuosilta 2015 ja 2017 käy myös ilmi, että valtaosa työttömistä on erittäin aktiivisia työnhaussa. He myös joustavat tarpeen tullen esimerkiksi työsuhteen muotojen ja työpaikan sijainnin suhteen.

Tutkimuksemme mukaan on kuitenkin syytä olla huolissaan työttömien tilanteesta aktiivisina työnhakijoina. Työtä löydetään nykyisin monia eri reittejä pitkin. Noin kaksi kolmesta saa työtä, johon ei ole avoimesti haettu uutta työntekijää. Tällaisiin tehtäviin löydetään esimerkiksi työelämän sisäisten verkostojen kautta. Työtön voi etääntyä nopeastikin näistä verkostoista.

Sitran tutkimuksen mukaan työllisiä uutta työtä hakevia on noin 315.000 eli suunnilleen sama määrä kuin työttömiä työnhakijoita. Työnhaku on työllisillekin aikaa vievää. Työnhaun tavat ovat moninaisia: verkostoitumista, eri palveluiden selaamista, omien tietojen päivittämistä erilaisille sivustoille, työhakemusten ja ansioluetteloiden laatimista sekä haastatteluissa ja soveltuvuusarvioinneissa käymistä. Vaikka työttömällä onkin aikaa hakea työtä, tekevät työnhaun monimuotoistuminen ja kova kilpailu siitä entistä vaativampaa.

Erityisen ongelmallista on, jos työttömiä ohjataan vain yhteen työnhakumuottiin – esimerkiksi metsästämään avoimia työpaikkoja. Vielä etäämmäs työn saannista työtön voi joutua, jos häntä neuvotaan tai velvoitetaan nojaamaan vain julkiseen työnvälitykseen. Vain kuusi prosenttia tutkimukseemme vastanneista kertoi TE-toimistolla olleen ratkaiseva rooli uuden työn saamisessa.

Lisää hakutaitoa ja informaatiota

Esitämmekin kahta ratkaisua, joilla voitaisiin auttaa työttömiä saamaan töitä ja tukemaan heitä aktiivisessa työnhaussa. Ensinnäkin tulisi varmistaa, että työttömillä on parhaat mahdolliset työnhakutaidot. Apua pitäisi saada erityisesti piilotyömahdollisuuksien tunnistamiseen ja hakemiseen. Tarjolla tulisi olla monipuolisia oppimisen sisältöjä työnhakutaitojen kehittämiseen.  Erilaiset sähköiset palvelut ovat entistä tärkeämpiä uuden työn saamisessa, joten valmennusta  työnhakuun kannattaisi tarjota myös verkossa. Omaehtoinenkin valmentautuminen työnhakutaidoissa tulisi myös lukea yhdeksi aktiivisuuden osoitukseksi työvoimaviranomaisen silmissä.

Työnhakuosaaminen on juuri nyt tarpeellinen taito, jolla työttömien asema voi parantua. Pidemmällä aikavälillä se ei kuitenkaan voi olla työllisyyspolitiikan keskeinen sisältö. Osaaminen työnhaussa on periaatteessa kilpailua töistä, mikä ei paranna työn tuottavuutta eikä talouden kilpailukykyä. Siksi tulevaisuudessa pitäisi pyrkiä toimintamalleihin, jotka vähentävät tarvetta opiskella työnhakutaitoja.

Nämä toimintamallit löytyvät digitalisaation avulla. Tähän liittyy toinen ratkaisuehdotuksemme. Digitaalisten ratkaisujen ja keinoälyn pitäisi hoitaa tulevaisuudessa työnhaku mahdollisimman suurelta osin ihmisten puolesta.  Koneille voidaan asettaa lähes rajaton määrä työnhakutavoitteita.  Kun koneet työskentelevät ihmisten puolesta, voisi työttömyysajankin hyödyntää esimerkiksi täysipainoiseen uusien työtekotaitojen ja osaamiseen kohentamiseen.

Nämä visiot edellyttäisivät ainakin sitä, että tieto työnhakijoiden osaamisesta olisi avoimesti saatavilla ja koneiden ulottuvissa. Osaamisen todentamiseen ja tietojen luotettavuuteen olisi panostettava uusilla tavoilla, jotta koneet löytävät työnantajille varmasti sopivat työntekijät.  Muutos vaatisi myös työnantajien rekrytointimallien kehittymistä. Muutos ei voikaan tapahtua hetkessä.

Kehittyneisiin digitaalisiin ratkaisuihin yllämme vain johdonmukaisilla nykytoimilla. Ensiaskel voisi olla melko helppo ja se liittyisi työttömien aktivointiin ja heidän tilanteen helpottamiseen. TE-hallinnon CV-netti -palvelussa on tällä hetkellä tiedot yli 65 500 työnhakijasta. Palveluun pitäisi saada tiedot huomattavasti suuremmasta työttömien työnhakijoiden joukosta. Tietojen tulisi olla myös mahdollisimman laadukkaita ja ajan tasalla olevia, joita ne eivät tällä hetkellä kaikilta osin ole. TE-toimistojen kolmen kuukauden välein tekemiä haastatteluja voitaisiinkin hyödyntää siten, että työttömät kirjaisivat ja ajantasaistaisivat tietonsa CV-nettiin.

Avoin tieto vauhdittaa työn markkinaa

Isompi muutostarve toimintalogiikkaan olisi siinä, että työnhakijoiden tiedot saataisiin avoimemmin ja automaattisemmin työn markkinoiden käyttöön. Tiedon avaaminen tarkoittaisi sitä, että erilaiset sähköiset palveluratkaisut, työnantajien omat henkilöstöjärjestelmät sekä työnvälittäjien kehittämät omat sähköiset palvelut pystyisivät hyödyntämään tietoja automaattisesti. On huomattava, että kyse ei ole samasta asiasta kuin tietojen julkistaminen. Avattu tieto voisi aluksi olla anonyymiä – esimerkiksi henkilötiedot ja yhteystiedot voisivat olla aluksi piilossa. Tekoäly seuloisi koulutus-, työkokemus- ja muiden soveltuvuustietojen perusteella sopivimpia ehdokkaita töihin ja palveluihin. Kun näitä löydetään, lähtisi työnhakijoille automaattisesti pyyntöjä avata tietojaan laajemmin, hyväksyä tietojen hyödyntäminen sekä täydentää niitä soveltuvin osin. CV-netti olisi jatkossa tarkoituksenmukaista yhdistää työ- ja elinkeinoministeriön kehittämään uuteen Työmarkkinatori -palveluun.

Työttömiä pitäisi palkita omien tietojen avaamisesta työn markkinoille. Tietojen avaamista voitaisiin kohdella työttömien uudessa aktiivimallissa samanarvoisena asiana kuin vaikkapa avoimien työhakemusten valvottua rustaamista.

Sitra on valmistellut kevään ajan ehdotusta siitä, miten työn markkinat saataisiin Suomessa toimimaan nykyistä tehokkaammin. Apua olemme saaneet neljältä asiantuntijalta, Maria Kaisa Aulalta, Olli Kärkkäiseltä, Ralf Sundilta ja Osmo Soininvaaralta. Ehdotus esitellään kokonaisuudessaan elokuussa. Tämä kirjoitus on osa tätä ehdotusta.

Mitä olisi Ammattien Internet?

Julkaistu alunperin Sitra blogina


Sen sijaan, että listaamme kilpaa häviäviä ammatteja, voisimme ottaa vielä enemmän opiksi Asioiden internetin perusajatuksista.

 

Elämme neljännen teollisen vallankumouksen kynnyksellä, jolle tunnusomaista on esimerkiksi Etlan mukaan se, että vallan nappaavat verkossa toimivat alustat ja ylikansalliset arvoketjut.  Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen käsitys siitä, mitä ”Internet” tarkoittaa. Moni on ennättänyt myös ennustaa Internetin painuvan piiloon ja alkuperäiskäsite onkin hieman uudistunut. Nykyisin internet-käsitteellä kuvataan myös digitalisaatiokehityksen luonnetta ja laajuutta, joka tapahtuu sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä sekä näkyvästi että taustalla.

Teollisessa Internetissä prosessit ovat herkän älykkäitä ja verkon yli riippuvaisia toisistaan aina loppukäyttäjään asti.  Asioiden Internet (IoT) puolestaan kytkee kaikki vempaimet autoista hammasharjoihin toisiinsa ja osaksi ihmis- ja keinoälyä. Tämän kehityksen kerrotaan myös uhkaavan ammatteja. Kaikki työ ja talouden rakenteet mullistuvat ja kilpaa ennustetaan mitkä ammatit ovat uhattuina ja häviävät. Rohkeimmat asiantuntijat uskaltavat ennustaa myös itsensä tarpeettomiksi tulevaisuudessa.

Sen sijaan, että listaamme kilpaa häviäviä ammatteja, voisimme ottaa vielä enemmän opiksi IoT:n perusajatuksista. Erityisen kiinnostavaa olisi pohtia, mitä saavutamme, jos hyväksyisimme ajatuksen, että digitaalisuus ja tietoverkot ovat tai tulevat olemaan osa kaikkea ja toimiakseen kaiken täytyy liittyä myös osaksi kaikkea. Tämän perusajatuksen tulisi koskea myös ammatteja – kaikkia ammatteja. Työhön pitäisi tältä osin kohdistaa vähemmän huolta ja enemmän nettiä.  Voisimme ryhtyä määrittelemään mitä meille tarkoittaisi ”Ammattien Internet”.

Tulevaisuuteen katsominen edellyttää avointa, mutta myös mielikuvituksellista ajattelua. Alla on kolme kuvitteellista ammattia Internet-aikaan päivitettynä.

Bussikuski ja blogisti voisi olla ammattilainen, joka on helppo löytää töihin ja motivoida. Kuskihomman ohella hän voisi kerätä tuloja omalla blogillaan, jota työnantaja sallisi myös mainostaa. Matkustajat voisivat käydä tykkäämässä siitä netissä, tutustua kuskin ajatuksiin etukäteen pysäkillä ja ehkä tervehtiäkin – emojilla ainakin.  Jatkossa asiakkaiden kanssa voisi kommunikoida netissä reaaliaikaisemmin ja blogia voisi kirjoittaa myös matkan aikana bussin ajaessa itseään.

Virtuaalivälittäjä voisi lähettää ehdotuksia asuntonäytöistä alueilta, jossa asiakas parhaillaan on – hänen omien nettianalytiikkaan perustuvien preferenssiensä perusteella tietysti. Ennen näyttöä välittäjä ohjelmoisi asunnon siivousrobotin. Asuntonäyttöön pääsisi koodilla ja välittäjä olisi myös henkilökohtaisesti läsnä äänen ja videokuvan välityksellä esittelemässä kohdetta ja vastaamassa kysymyksiin. Päätelaite tunnistaisi asiakkaan ostoaikeet ja antaisi mahdollisuuden välittäjälle myydä kohteita entistä tehokkaammin.

Duunari ja tubettaja videoisi oman työsuorituksensa verkkoon selostaen mitä kussakin vaiheessa ollaan tekemässä. Koska kuluttajaa kiinnostaa yhä enemmän, mikä osuus hänen ostamastaan tuotteesta on ihmistyötä ja miten tämä työ käytännössä tehdään, video tarjoaisi tähän väylän. Automaation aikakaudella ihmistyöstä on tullut tärkeä ostopäätösperuste ja persoonalliset valmistustarinat luovat asioille uutta arvoa.  Tuotteessa on koodi, josta pääsee näkemään videon miten ja kuka tuotteen on valmistanut.  ”Markut from Finland” olisi kansainvälisesti kiinnostava suomalaisten tuotteiden alkuperäismerkki.

Mitä Ammattien Internetillä sitten saavutettaisiin, jos pohditaan mahdollisuuksia edellisiä esimerkkejä vakavammin?  Ainakin työ voisi olla entistä tuottavampaa ja merkityksellisempää, kun siihen liitetäisiin entistä enemmän laadukasta tietoverkoissa molempiin suuntiin välitettävää tietoa. Itse työ muuttuisi myös entistä verkostomaisemmaksi ja siinä pärjäisivät myös ne henkilöt ja ammatit, joissa sosiaalisen ja empaattiset taidot eivät luontevasti korostu. Myös organisaatiot ja ammatit ylittävä yhteistyö voisi lisääntyä merkittävästi. Rakennusarkkitehti voisi löytää nappia painamalla suunnitteluun mukaan samaa työvaihetta parhaillaan tekeviä kirvesmiehiä ennustaakseen suunnitelmansa toimivuutta. Fyysistä työtä tekevä ammattilainen voisi puolestaan välittää tietoaan reaaliaikaisesti personal trainerille ja pyytää suosituksia työkuorman, optimaalisten taukojen, ravinnon ja esimerkiksi venyttelyn merkityksestä. Uutta työtä ei välttämättä tarvitsisi myöskään koskaan varsinaisesti etsiä tai hakea. Tieto tehdystä työstä ja uusista työmahdollisuuksista yhdistettynä henkilöstä saatavaan muuhun biohakkeroituun dataan voisi automaattisesti tuottaa suosituksia jopa päivätasolla uusista työmahdollisuuksista. Tieto ja automaatio voisivat myös koota yhteen paremmin entistä pirstoutuvampaa tulevaisuuden työtä.

Olemme toki kaukana näistäkin skenaarioista emmekä kykene ennustamaan tai edes hallitsemaan uutta teollista muutosta. Onneksemme asioita voisi edistää myös pienemmin askelin. Ammattien Internet toisi uutta näkökulmaa kilpailukyvyn parantamisen eteen kamppailevalle kansallemme. Uusi digiaika ei hävitäkään ammatteja, vaan tuunaa ja luo uusia. Voisimme valjastaa teknologian ja digitaaliset ratkaisut tavoittelemaan tuottavuutta samalla, kun ihmisten rooli nähtäisiin enemmän työn arvon ja merkityksellisyyden lisääjänä.  Voisiko Ammattien Internet olla yksi kansakuntamme keskeisimmistä työelämän tuottavuus- ja arvoloikista tulevina vuosina?