Mitä olisi Ammattien Internet?

Julkaistu alunperin Sitra blogina


Sen sijaan, että listaamme kilpaa häviäviä ammatteja, voisimme ottaa vielä enemmän opiksi Asioiden internetin perusajatuksista.

 

Elämme neljännen teollisen vallankumouksen kynnyksellä, jolle tunnusomaista on esimerkiksi Etlan mukaan se, että vallan nappaavat verkossa toimivat alustat ja ylikansalliset arvoketjut.  Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen käsitys siitä, mitä ”Internet” tarkoittaa. Moni on ennättänyt myös ennustaa Internetin painuvan piiloon ja alkuperäiskäsite onkin hieman uudistunut. Nykyisin internet-käsitteellä kuvataan myös digitalisaatiokehityksen luonnetta ja laajuutta, joka tapahtuu sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä sekä näkyvästi että taustalla.

Teollisessa Internetissä prosessit ovat herkän älykkäitä ja verkon yli riippuvaisia toisistaan aina loppukäyttäjään asti.  Asioiden Internet (IoT) puolestaan kytkee kaikki vempaimet autoista hammasharjoihin toisiinsa ja osaksi ihmis- ja keinoälyä. Tämän kehityksen kerrotaan myös uhkaavan ammatteja. Kaikki työ ja talouden rakenteet mullistuvat ja kilpaa ennustetaan mitkä ammatit ovat uhattuina ja häviävät. Rohkeimmat asiantuntijat uskaltavat ennustaa myös itsensä tarpeettomiksi tulevaisuudessa.

Sen sijaan, että listaamme kilpaa häviäviä ammatteja, voisimme ottaa vielä enemmän opiksi IoT:n perusajatuksista. Erityisen kiinnostavaa olisi pohtia, mitä saavutamme, jos hyväksyisimme ajatuksen, että digitaalisuus ja tietoverkot ovat tai tulevat olemaan osa kaikkea ja toimiakseen kaiken täytyy liittyä myös osaksi kaikkea. Tämän perusajatuksen tulisi koskea myös ammatteja – kaikkia ammatteja. Työhön pitäisi tältä osin kohdistaa vähemmän huolta ja enemmän nettiä.  Voisimme ryhtyä määrittelemään mitä meille tarkoittaisi ”Ammattien Internet”.

Tulevaisuuteen katsominen edellyttää avointa, mutta myös mielikuvituksellista ajattelua. Alla on kolme kuvitteellista ammattia Internet-aikaan päivitettynä.

Bussikuski ja blogisti voisi olla ammattilainen, joka on helppo löytää töihin ja motivoida. Kuskihomman ohella hän voisi kerätä tuloja omalla blogillaan, jota työnantaja sallisi myös mainostaa. Matkustajat voisivat käydä tykkäämässä siitä netissä, tutustua kuskin ajatuksiin etukäteen pysäkillä ja ehkä tervehtiäkin – emojilla ainakin.  Jatkossa asiakkaiden kanssa voisi kommunikoida netissä reaaliaikaisemmin ja blogia voisi kirjoittaa myös matkan aikana bussin ajaessa itseään.

Virtuaalivälittäjä voisi lähettää ehdotuksia asuntonäytöistä alueilta, jossa asiakas parhaillaan on – hänen omien nettianalytiikkaan perustuvien preferenssiensä perusteella tietysti. Ennen näyttöä välittäjä ohjelmoisi asunnon siivousrobotin. Asuntonäyttöön pääsisi koodilla ja välittäjä olisi myös henkilökohtaisesti läsnä äänen ja videokuvan välityksellä esittelemässä kohdetta ja vastaamassa kysymyksiin. Päätelaite tunnistaisi asiakkaan ostoaikeet ja antaisi mahdollisuuden välittäjälle myydä kohteita entistä tehokkaammin.

Duunari ja tubettaja videoisi oman työsuorituksensa verkkoon selostaen mitä kussakin vaiheessa ollaan tekemässä. Koska kuluttajaa kiinnostaa yhä enemmän, mikä osuus hänen ostamastaan tuotteesta on ihmistyötä ja miten tämä työ käytännössä tehdään, video tarjoaisi tähän väylän. Automaation aikakaudella ihmistyöstä on tullut tärkeä ostopäätösperuste ja persoonalliset valmistustarinat luovat asioille uutta arvoa.  Tuotteessa on koodi, josta pääsee näkemään videon miten ja kuka tuotteen on valmistanut.  ”Markut from Finland” olisi kansainvälisesti kiinnostava suomalaisten tuotteiden alkuperäismerkki.

Mitä Ammattien Internetillä sitten saavutettaisiin, jos pohditaan mahdollisuuksia edellisiä esimerkkejä vakavammin?  Ainakin työ voisi olla entistä tuottavampaa ja merkityksellisempää, kun siihen liitetäisiin entistä enemmän laadukasta tietoverkoissa molempiin suuntiin välitettävää tietoa. Itse työ muuttuisi myös entistä verkostomaisemmaksi ja siinä pärjäisivät myös ne henkilöt ja ammatit, joissa sosiaalisen ja empaattiset taidot eivät luontevasti korostu. Myös organisaatiot ja ammatit ylittävä yhteistyö voisi lisääntyä merkittävästi. Rakennusarkkitehti voisi löytää nappia painamalla suunnitteluun mukaan samaa työvaihetta parhaillaan tekeviä kirvesmiehiä ennustaakseen suunnitelmansa toimivuutta. Fyysistä työtä tekevä ammattilainen voisi puolestaan välittää tietoaan reaaliaikaisesti personal trainerille ja pyytää suosituksia työkuorman, optimaalisten taukojen, ravinnon ja esimerkiksi venyttelyn merkityksestä. Uutta työtä ei välttämättä tarvitsisi myöskään koskaan varsinaisesti etsiä tai hakea. Tieto tehdystä työstä ja uusista työmahdollisuuksista yhdistettynä henkilöstä saatavaan muuhun biohakkeroituun dataan voisi automaattisesti tuottaa suosituksia jopa päivätasolla uusista työmahdollisuuksista. Tieto ja automaatio voisivat myös koota yhteen paremmin entistä pirstoutuvampaa tulevaisuuden työtä.

Olemme toki kaukana näistäkin skenaarioista emmekä kykene ennustamaan tai edes hallitsemaan uutta teollista muutosta. Onneksemme asioita voisi edistää myös pienemmin askelin. Ammattien Internet toisi uutta näkökulmaa kilpailukyvyn parantamisen eteen kamppailevalle kansallemme. Uusi digiaika ei hävitäkään ammatteja, vaan tuunaa ja luo uusia. Voisimme valjastaa teknologian ja digitaaliset ratkaisut tavoittelemaan tuottavuutta samalla, kun ihmisten rooli nähtäisiin enemmän työn arvon ja merkityksellisyyden lisääjänä.  Voisiko Ammattien Internet olla yksi kansakuntamme keskeisimmistä työelämän tuottavuus- ja arvoloikista tulevina vuosina?

Missä ovat piilotyöpaikat ja miten niihin pääsee töihin?

Julkaistu alunperin Sitra blogina

Suomessa tulisi kääntää työn hakeminen isosti toisinpäin. Sen sijaan että työtä ostavan osapuolen oletetaan kuuluttavan näkyvästi työvoiman tarpeestaan, kaikkien osaamistaan myyvien osapuolien kannattaisi aktivoitua. Näin saataisiin osaajia töihin ja piileviä työpaikkoja täytettyä.

Suomessa on jopa 360 000 täyttämätöntä työpaikkaa, joista 270 000 edustaa nk. piilotyöpaikkoja. Arvio nojaa Sitran teettämien tutkimusten tuloksiin siitä, miten ihmiset ovat oman työpaikkansa saaneet.  Piilotyöpaikkojen luonnetta tulee kuitenkin hahmottaa tarkemmin, jotta tilastosta olisi hyötyä työnsaannissa.

Piilotyöpaikat eivät ole uusi ilmiö. Internetissä on niistä lukuisia helposti löydettäviä artikkeleita, joita asiantuntijat ja tiedotusvälineet ovat kirjoittaneet eri ajanjaksoina. Toimivaksi neuvoksi riittää nykyään siis: Google > piilotyöpaikat.

Nettiartikkeleista saa sekä kokonaisvaltaisia neuvoja että yksittäisiä vinkkejä. Osa neuvoista ilmentää omaa aikaansa työn markkinoilla: korkeampaa työn kysyntää, uusia investointeja, projektirahoituksen saatavuutta, yrittäjyyttä eri muodoissaan tai jopa irtisanomistilanteita.

Piilotöiden taustalla kolmenlaisia ilmiöitä

Piilotyöpaikkoihin liittyviä ilmiöitä on ainakin kolme: 1) rekrytointiongelmat, jotka synnyttävät piilotyötä 2) yritysten omat tarpeet, jotka ovat valtaosin piileviä ja 3) neuvotteluvaltit, joilla piilotyöpaikkoihin voisi juuri nyt päästä paremmin.

Työn markkinoilla on erikoinen tilanne. Vapaana on poikkeuksellisen paljon osaavaa työvoimaa, mutta tästä huolimatta yritykset nimeävät rekrytointiongelmat sekä osaavan työvoiman saatavuuden yhdeksi suurista haasteistaan.

Avoin työpaikkailmoittelu ei enää välttämättä vastaa työnantajan tarpeisiin ja syytkin ovat ymmärrettäviä: Yleinen epävarmuus työmarkkinoilla voi pitää halutut osaajat paikallaan ja töissä nykyisissä työpaikoissaan, eikä avoin työpaikkailmoitus siten laukaise heitä hakemaan. Avoin työpaikkailmoitus synnyttää myös poikkeuksetta suuren joukon yhteydenottoja työvoimaa välittäviltä aktiivisilta henkilöstöpalveluyrityksiltä sekä hakijoilta itseltään. Varsinaisia hakemuksia voi niin ikään tulla useita satoja johtaen valtavaan perkausoperaatioon. Prosessit venähtävät helposti kuukausiin, eivätkä vastaa odotuksiin nopeudesta, joustavuudesta tai helppoudesta. Jäykkyydet ja hankaluudet hakea työvoimaa avoimella haulla kasvattavat siis hiljaista ja laajalta yleisöltä piilossa tapahtuvaa työnhakua.

Avoimen työnhaun hankaluudet eivät ole kuitenkaan ainoa syy, joka synnyttää piilotyötä. Työnantajat nimeävät, että tekemätöntä työtä kyllä olisi, mutta asia jää usein tälle asteelle. Tarvetta ei osata tai ehditä määritellä niin pitkälle, että se johtaisi hiljaiseenkaan hakuun. Tilanteet ovat usein hetkellisiä ja ne syntyvät ja poistuvat nopeasti. Työpaikka toteutuisi, jos löytyisi sopivaan aikaan oikea tekijä luomaan itse työnsä. Tällaisia onnellisia kohtaamisia tapahtuukin päivittäin, mutta liian monessa tapauksessa työt päätetään kuitenkin tehdä omin voimin tai jättää ne yksinkertaisesti tekemättä. Tämän tyyppisiä töitä voisi nimittää piileviksi työtilaisuuksiksi, joihin on kuitenkin mahdollisuus päästä – tosin isommalla etsimisellä ja vakuuttavammalla henkilökohtaisella myyntityöllä.

Työnhakijan taidot ratkaisevat

Työnhakijan henkilökohtaiset taidot ja keinot hakea piilotyöpaikkaa ja myydä itsensä niihin ovat myös nettiartikkeleiden perusteella kaikkein ratkaisevimpia. Tällä hetkellä oleellisia näyttäisivät olevan myös erilaiset neuvotteluvaltit ja kyky tarjota omaa työpanostaan työnantajalle: Työ vuokrattuna, tilapäisyys tai osa-aikaisuus, keikkatyö, harjoittelujaksot sekä erilaiset yrittäjyyden muodot voivat olla hyviä tapoja käydä kauppaa osaamisestaan ja lisäarvostaan. Kaupankäynnin yleinen oppi – ostamisen helpottaminen lisää ostamista – tuo ennen kaikkea piileviä työtilaisuuksia tehtäviksi.

Piilotyöpaikat sekä piilevät työtilaisuudet ovat melko vakiintunut ilmiö suomalaisilla työn markkinoilla. Ilmiönä tämä ei kuitenkaan ole vain myönteinen ja tavoiteltava. Töiden painuessa piiloon entistä pienempi tekijäjoukko pääsee tähän virtaan käsiksi ja sattumien mahdollisuudet kasvavat. Jos saatavilla olevien työnhakijoiden määrä kaventuu, palveleeko se työnantajien päätavoitetta löytää aina sopivin tekijä töihin?  Piilotyöpaikkoihin päädytään myös entistä enemmän työelämän sisältä. Työttömien valikoimasta nämä karkaavat entistä kauemmas, vaikka he voisivat tarttua uusin tehtäviin usein nopeammin.

Yksi suurista haasteista on työnhaun kasvavat siirtymä- eli transaktiokustannukset. Piilotyön etsiminen voi synnyttää myös viiveitä henkilökohtaiseen työllistymiseen, joka ilmenee työttömyyden kestona. Jos piilotyöt jäävät liian pieniksi ja tilapäisiksi, täytyy niitä tekevien jaksaa tasapainoilla työn, työttömyyden, erilaisten kannustinloukkujen sekä etenkin työvoimaviranomaisen tulkintojen välillä. Oman työpanoksen yrittäjämäinen myyminen yhä uudelleen ja uudelleen synnyttää myös paljon sellaista työtä, josta ei voi laskuttaa. Tämä jää joko työn tarjoajan tappioksi tai kasvattaa työpanoksen tuottavan osan hintaa, jonka työnantaja maksaa korkeampana hintana.

Piilotyön ongelmat eivät ole yksiselitteisesti ratkaistavissa, mutta uudenlainen työnhakijoiden ”etuovi.com” voisi tuoda kaivattua uutta informaatiota ja inspiraatiota etsiä osaajia kaikenlaisiin töihin. Tällaisia palveluja on toki jo olemassa, mutta toistaiseksi kaikki ne vain hajauttavat informaatiota yhteen kokoamisen sijaan. Yhteiskunnan tulisi panostaa osaavan työvoiman löydettävyyteen ja kehittää tätä varten yhteistä uskottavaa tietoalustaa, josta pääsisi hyötymään niin työnantajat ja työn välittäjät kuin itse työn hakijatkin.