Työn markkina toimii, kun työnantaja ja osaaja kohtaavat toisensa mahdollisimman sujuvasti. Diilien syntymiseen vaikuttavat tarjottavan työn, tarjolla olevan osaamisen sekä työn hinnan kohtaanto. Tämä on lopulta kahden kauppaa. Kaupantekoon välillisesti vaikuttavat ja osallistuvat silti monet muutkin tahot. Työmarkkinaosapuolet neuvottelevat hintaraamit ja koulutusjärjestelmä luo olosuhteet, jossa yksilöt voivat kouluttautua ja parantaa osaamistaan.
Työn markkina ja kohtaanto toimivat, kun osapuolet saavuttavat toisensa paremmin. Lintu- tai lentokoneperspektiivistä katsottuna tämä tarkoittaa sitä, että tarjolla olevat työt – ne piilevät ja piilopaikatkin – tulisivat entistä laajemmin kaikkien uudesta työstä kiinnostuneiden tietoon. Näitä kiinnostuneita tahojakin on monia: työtä vailla olevat työnhakijat, opiskelijat, työssä ja urallaan seuraavaa askelta suunnittelevat sekä esimerkiksi he, jotka asuvat ulkomailla ja pohtivat työn perässä maailman onnellisimman kansan keskuuteen muuttamista.
Osaajien oma näkyvyys potentiaalisten työnantajien suuntaan on lisääntymässä. Data osaajista sekä digitaaliset ratkaisut luovat tällaiselle saavutettavuudelle hyvät edellytykset. Kehitys on 20 vuoden aikana mennytkin voimakkaasti eteenpäin. Kaukana ovat ajat, jolloin työpaikkailmoituksia selailtiin kyynärpäätaktiikalla työvoimatoimiston ikkunan takaa ilmoitustaululta. Datan ja digitaalisten ratkaisujen mahdollisuuksia käsittelimme jo vuonna 2017 ilmestyneessä työpaperissa kansallisten vaikuttajien kanssa.
Kun lintuperspektiivistä pudottaudutaan maan tasolle, tarkasteluun tulee erityisesti fyysinen saavutettavuus. Miten kannattavaa ja sujuvaa olisi liikkua työn perässä. Tähänkin kysymykseen liittyvät monet tekijät. Työpaikka on merkittävä peruste muuttamiselle. Silti on hieman yksioikoista sanoa ihmisten vain muuttavan työn perässä. Lausahdus sivuuttaa sen, että muuttaminen on aina inhimillisesti ajateltuna erittäin iso päätös, johon liittyy paljon muita rinnakkaispäätöksiä. Pituushyppytermein työpaikan saanti voi olla se lankku, josta hiekkalaatikkoon ponnistetaan, mutta aika monta askelta ennen ponnistamista täytyy saada osumaan myös kohdalleen.
On erikseen korostettava, että myös laatikko voi tulla lähemmäs ponnistajaa. Työpaikat hakeutuvat tietenkin sinne mistä osaajat löytyvät. Työnantajilla on monia keinoja parantaa saavutettavuuttaan. Osassa tietotyöammateista työmatkaliikenne tapahtuu avaamalla tietokone kotikonttorilla. Kotityöjärjestelyistä sopiminen notkistaa monen työntekijän arjen ja työn yhteensovittamista ja paikoin etätyöllä tarkoitetaan jo etäällä kotoa tehtävää työtä eikä päinvastoin.
Myös duunaritöistä monia tehdään työkomennuksin ympäri Suomea. Työllä itsensä työllistävät yrittäjät toimivat usein pakettiautoistaan käsin ja hoitotyökin jalkautuu asiakkaiden luo työn ollessa luonteeltaan liikkuvaa. Toki myös työnantajan kiinteissä toimitiloissa tehtävä työ pitää edelleen pintansa ja monia töitä on mahdoton muutoin organisoida.
***
Kirjoitukseni tietenkin tähtää näkemään vaatimuksen ”maantieteellisesti yhtenäisistä, työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimivista” työllisyysalueista laajempana kysymyksenä. On perusteltua katsoa kysymystä hallinnollisena ratkaisuna, mutta tällä ei kuitenkaan lopulta ole merkittävästi tekemistä työssäkäynnin toimivuuteen tai toimimattomuuteen. Suurin virhearvio olisi se, että päätetään hallintoalue, ja uskotellaan, että nyt työssäkäynnin toimivuus on turvattu.
TE-palvelut hallintorajoista riippumatta tukevat ja edistävät sekä lentokoneperspektiivin saavutettavuutta (mm. Työmarkkinatori) että maan tasoista saavutettavuutta. Isona mahdollisuutena tulisi nähdä kuntien elinvoima- ja osaamispalvelut sekä muut palvelut osana saavutettavuuden parantamista. Työkaluja on valtavasti: MAL-D (maankäyttö, asuminen, liikenne, digitaalisuus), sekä esimerkiksi toimivat peruspalvelut. Toimivien peruspalveluiden (esim. varhaiskasvatus, koulutus, iltapäiväkerhotoiminta…) avulla voidaan entistä paremmin huomioida työssäkäyvien vanhempien tarpeet.
Viime kädessä kysymys on elinvoimasta ja tähän liittyvistä kuntakannusteista. Jokainen kunta tavoittelee lisää asukkaita sekä muista kunnista että ulkomailta pyrkien lisäämään työvoimaa turvaten osaamisen saatavuutta alueensa työnantajille. Myös pendelöivä kuntalainen on elinvoimaa tuova kuntalainen. Kunnat tavoittelevat menestystä työnantajilleen, uusia sijoittumispäätöksiä sekä investointeja.
Kilpailu elinvoimasta luo laajemmat puitteet työssäkäynnin toimivuudelle. Kunnilla on runsaasti työkaluja sekä hiekkalaatikon siirtämiseksi lähemmäs uuteen työhön ponnistavaa että useiden vauhdinottoaskelten sovittamiseksi yksilön näkökulmasta paremmin lankulle.
Omaa työssäkäyntiäni kuvaa parhaiten siirtymä työhuoneen kynnyksen yli TEAMS-maailmaan sekä kaikki ne miellyttävät kohtaamiset ympäri Suomen, johon kutsutaan ja pääsen osallistumaan! Mikä tekee Sinun työssäkäynnistäsi toimivampaa? Ajattele asiaa kaikilta kanteilta ja ota nämä eväät myös mukaan suunnittelun tueksi.
Tehdään työnteosta, työnsaannista ja työssäkäynnistä toimivaa kaikilta kanteilta!